Kyllä oli hiano pirssi, kakspaikkaanen ja katotoon. Varmahan oli reissaajat joskaki Margaretin maasta, ku nei tärittäny mitään kiäliä. Mäki innostuksisnani osaan puhua englesmannia, ymmärrän kyllä aika hyvinki.
Vahinko oli suuri, ku mun kamerani oli jääny seslongin kohorallen lipaston luukkuhun. Miäspari esitteli kaaransa juurta jaksaan. Puhun niin erikoosta kiältä, notta hetkuusen kesti päästä asiahan ja kommunikaatiohon.
Autos oli uus voorttin mylly ja koko kaara hehkuu uutuuttansa. Viäritin kysymykseni siihen, nottonko kuinka vanahalla pirssillä tullu läheretyä raisuhun. Toinen sanoo notton peli ihan teherasuusi.
Mä sitte tuahon, nottei Morgania oo värkätty enää kymmenihin vuasihin. Sanoo sitte miähemmän oloonen, nottei kulukupeli oo aito. On kopio oikiasta autosta. Tyhymyyksisnäni kysääsin, notta mikä tällääsen värkin hinta on ekuus. Sanoo, 240 tuhatta riihikuivaa rahaa. Valittelin kauhiasti sitä, ku valehtelin lompsani jäänehen kotia. Ei mitää, poijat nauroo ja lähti omihin matkoohinsa. Olisko ollu kaara eres myynnis: Sitä en tullu kysääsneheni.
sunnuntai 7. elokuuta 2011
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Joo'o, toisille se ajolaite on äärettömän tärkee ja niihi haaskataa sileit viissatasii isompi nippu iha tostvaa. Älytöntä
Lähetä kommentti