Teknillisesti isävainajan kotomaas käynti oli nappi. Tavallisehen laihin ei tarvinnu kuuhaalla välimatkojen kortteeria huuhaasta ja kallihin hintaaset löpöasemakki tuli justihin silloon kohoralle ku piti luruttaa liäntä voimakonehellen. Se on tyiätysti selevää, nottei nopian tiän varresta tullu tankatuksi, ku viäreeses kyläs litku on palio halavempaa.
Ny aprikootten syntyjä syviä. Kellun kaikellaasten suunnitelmien ulukopualella. Elävän suamalaasen miähen aijjan orotusarvo on viälä mun iästä palio eteheppäin. Enkoo sellaanen, joka hyppiis korkioolta silloolta vetehen hukkumistarkootuksis.
Mullon palio osaamista ja tiatotaitua. Ominaasuuret pitääs hyäryntää. Suami on täs miäles ku sivuväärä mulukku. Iäkkähät pitääs viisihin laittaa johonku reservaattihin airan taa ja myyrä lippuja, ku rahavas saa kattua entisiä tyätä viarastamattomia verkon silimästä.
Lähärön suunnan katton ihan varmasti kompassista ja auringosta. Yritän välttää pohojoosehen lintukotohon lähtyä. Siälei oo mullen ku kuriuutta tiaros. Mäen enää halua yhtää kuriuutta elämähäni.
Teen ny uskomattomia siirtoja ku se, notta muutan tähän osoottesehen ny. Lähären täältä, mutta muuttoilimootuksella on oma tarkootuksensa. Oon ajatellu.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Mukavaaha se o, et ukos viel henki pihisee ja virtaa riittää.
Mietinki jo, että mihin on Äijänkäppyrä hukkunu...
Ja niinhän se tuntuu suomalaisilla työnantajilla edelleenki olevan tyylinä, että töihin päästäkseen pitää olla nuori ja nätti, tai ainakin nuori, mutta mielellään sitten toistakymmentä vuotta työkokemusta takana.
Ugh, Äijänkäppyrä on puhunut! Jestas sentään...kerro ny sitten, mitä meinaat ainoora!!!! Isoosti onnia ja kaikkia sellaasta!!
Lähetä kommentti