Kattoon äsköön kaukaasen ystäväni sivuja. Ystäväni on itte asias flikkani, tyttäreni. Ihannes urheelijana näytti olovan Mika Myllylä, jota ny marot syää kolosnansa.
Mikan kohtalo hianona ihimisenä oli se, nottei kestäny ylistämistä ja tavanomaasta elämää ylistysten perähän. Tunnen monta ihimisen kohtalua, johona kantti ei oo enää ollu reilas laskusuhurantehes.
Yks torellinen huippu-urheelija putos parvekkehelta ja taittoo niskansa. Se urheelija oli ilimiö jo eläesnäsnsä. Voitti koululaasten liikenne ajoosta hiihtohon ja mäkihyppyhyn ja yhyristettyhyn ja talavilajiis ja kesälajiis kaikki ja aina.
On raskasta tuumaalla, ku on nähäny kuviot likeltä. En ikinä tuntenu Mikaa, mutta isänsä kyllä. Ja palio urheelun huippuja.
Mulla on ny tyhyjä kohta huippu-urheelun kohoralla. Huippu-urheelua oon kannattanu, mutta ny on tullu reikä ja sitä on vaikia tukkia.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Mä oon sitämieltä, et saakelin sopulilauma (lehtihenkilöt) Tappo Mikan. Peräs juostii ku rakkikoirat, kokoajan kytättii ja riepoteltii ku vierast sikaa. Revitteleviä otsikoita kehittelivät, eikä sillo yhtää aateltu mitä Mika asiast kokee. Sama ny Järvilehon kanssa. Sopulilauma kimpus ja uutine revitää ukost vaik väkiste ja vääristelemäl.
PASKAA sakkia, moiset.
Minuutin hiljasuus Myllylälle. Ja kolme kunnialaukausta.
Lähetä kommentti