Sorsakoski oli mullen tuttu palio ennen ku taiteelijanimi lanseerattihin. Vaikka Pekalle lapsen synnyttänehen naisen kans palio saunoottihinki, Pekka oli mulle etäänen. Kaukaanen taiteelija. Joku Kalle Kiwes band oli Pekan henki ja elämä. En oo viäläkää varma, oliko Pekka Alwari Tuohitorvi -bändis rämpyttämäs.
Jotenkin mun historioallinen aivo liittääs Pekan tuahon rautakitaralankaporukkahan. Molin uuno siihen aikahan. Mum miälestä mettäs juakseminen oli palio tärkiämpää ku vaharata nousevia kykyjä. Mistolin tiännyykkää, notta siitä Pekasta tuloo Sorsakoski. Luin vissihin jostaki.
Ku kuulin eka kerran herra Sorsakoskia, ev voinu uskua, notton sama jee jee Pekka. Pekka oli henkehen ja verehen jytinämusiikin kannattaja ennen vanahahan. Mutta myähemmin rupesin ihaalemahan Pekan kiakumista. Jos oli joku paree, Olavi Virta tai Tauno Palo, mutta sauna jäi. Ei, Tammilehto on ykkönen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti