Äsköön hiippaalin viiren meeterin peräs entisestä akastani. Ukset aukes sotaaselle kumppanilleni, mutta mä jouruun menemähän saranapualelta tupahan. Tiarustin sitte kuviteltua kelluani viisooren, notta mistä on kysymys. Suippotukkaanen fryäkynä ihimetteli kovaa, ku luukut olis pitäny olla seliällänsä viälä vaikka kuinka kauan.
Häsyyhin tullu toinen naispualinen kaattoo mua sillä silimällä, notta tua on oikia murhamiäs ja myymälärosvo. Oli tosi vaikiaa selevittää asiaa asennootunehille tsuppariille. Häivyyn sitte johonku maitohyllyn sivulle ku huamasin, nottei mun tarinani ollu rela.
Ku tuloo jonkullaanen arki, meen siihen puarihin johtajan puheelle. Son mun nuarimpien kakarooren ikäänen, mutta oikee mukava äijä. Sen kans oo aina päässy juttuhun aiasta ku asiasta.
Mun eksäni sanoo, notta siitä ovenreijästä tuli viälä monta tupahan. Saattoo sattua, jotta joki tumpula kopelootti jotaki sulukilaitesta ja ei tunnustanu kömmährystänsä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti