Ajelin äsköön sellaases vesiojas, jotta oksat pois ja pala larvaa. Kaharen tonnin keijukaanenki rupes antamahan periksi pohojakontaktis. Oon yhyren kerran nähäny yhtä kovaa vesisaresta Austerrike nimises paikas.
Olis pikkuusen hommia uluko-oven pihanpualohooses suunnas. Mä en pistä suurin surminikaa mitää sarettakkia ylöni. Ja sellaanen sontikka eli piskotikku mullen on kauhistus. Meen joskus, jos alakaa ilimat sointumahan.
Mullen on ihan se ja sama, minkälaasta säätä kulloonkin piisaa. Moon sev verran iällä, notton ilimoosta kiinni viittinkö pihalla hiippaalla. Rästäsvuaros varmahan kasvaas sisu ainaki. Mä en oo justihin ny varma tarttooko tuallaasta ominaasutta petrata.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti