torstai 11. marraskuuta 2010

Mikää herramaa

Oon ny otettu suamalaasesta viraanomaaskäyttääntymisestä. Oon yrittäny yhtä vanahaa belegiasta tuatua autorupulia laittaa Suamen kirioohin ja kansihin. Tullaus kesti tiätysti aikansa, mutta sitte tullin paperiis tekonumeros oli virhet. G oli tullu Q:ksi. Vai kuka sen virhehen sitte oli tehenykkää.

Ajatelin heti, notta koko rulianssi lähtöö ihan aluusta uurestansa, niinku mun asumamaas teköö. Sanoon jo rumia sanoja ihan tarpeheksi, ennenku rupesin selevittämähän asioota. Auton oli vaara mennä ajokialtohon.

Oli erikoosta, notta tulli ja katsastuskonttori otti kumpaanenki numerofiban kontollensa ennenku ketää oli syyllistetty. Mulloli tiätysti se toristus numerosta pihallani. Etupellihin moottoritilan kantehen on oikee piikattu numero, mikä ny oli pikkuusen ristiriitaanen.

Hörpiin yhyren kaffikupillisen ja uus oikia paperi tuli pian mun käteheni. Sillä paperilla sitte sain suamalaaset lapot Golfihini. Ei oo ny sitte riamulla rajaa ku saa päästellä 26 -vuatta vanahalla melekee uurella autolla.

Auto on tosisnasa niinku uus persustahan. Sillon ajettu häävi satatonnia. Uutuuren huamaa ajos siitä, ku kolin kolin tiällä auto kulukoo ku sukan lavoolla, Ei mitää rikkinäästen iskuv vaimentajien kolinaa. Ei mitää muuta, ku pehemoosta kyyttiä ja hianua keheräystä noukkapellin aluusesta.

Maksoon yrjöstä kolomesataa. Sen käyttöarvo on palio enempi ku kolome tonnia. Niinku uus, mutta pikkuusen vanaha vuasimalli voi olla.

Ei kommentteja: