Muisteloitako

Satoo pikkuusen vettä. Kaikki reitit oli tiätysti täyrellisesti topis. Joku oli kolahuttanu satehes toisen auton takaluukkuhun. Tuhannet autot sitte väistelöö sinisten vilikkujen ohojaamana pellimyttyjä. Hitahasti.

Kotomaasesta näkökulumasta ei voi ymmärtää pätkääkää täkälääsestä liikenneskultuurista. Liikenneskulttuuria ei oo olemaskaa, ov vai kaaos ja siihen aihehet. Ja liikentehes kulukevat jästipäät.

Varmahan on jotaki vapahutta ajella omalla kuuren metrin mittaasella koslalla yksin johonki ättyrehtämisehen. Joskus huvikseni ynnäsin, notta korkiintaan kahareskymmenes autos sarasta istuu joku muu ku auton tyyrääjä.

Minkähän kumman takia tiällä könnääminen on hianompaa ku vaikka körötellä metrolla likille kotua. Mua ärsyttää länsimainen vapaus, johona itte saa vaikka jonottaa oikee kunnolla. En oo poliittisesti suuntaantunu, mutta pitääs kyllä älyttömyyrelle teherä jotaki.

Minkä hiton takia pitää suunnitella jotaki uusia kehäteitä ja kaupungin aluutte kulukevia väyliä, ku asia liikennes saataas järkevästi aisoohin. Järjettömän yksinkertaasta olis tällätä ihimisten tyäaikokojen alakaminen monen tunnin sätehellen.

Päivällä kehiksillä on tilaa vaikka toisille jakaa. On älytööntä rakentaa jollekin ihimisen vapaurelle uusia pääsyjä, ku ihiminen itte on täysi hölömö. Jos johonku isoohin koslahan mahtuus kuliettajan lisäksi toinen, jonottamisen äly vois kohorata ihimettelijää. Muttei.

Kerraasti kakara mentihin johonki hiihtoleirille pohojoosehen. Konnari kuulutti junas mum miälestä, notta muna seisoo kaks minuuttia pännääsis. Aikaasten päästä ihimettelin, notta konnarinko takia piti pirättää. Viaruskaveri epääli, nottoon kuullu tai ymmärtäny eri lailla ku konnari sanoo. Se sanoo kuulemma, notta juna pirättää Pännäisihin kahareksi minuutiksi.