Lompootellemas

Ei ollu pyhänä oikee komia ilima, mutta kolomatta tuntia huvitti kattella lähitianoota. Oov vissihin lampsinu liikaaki rakkieni kans, ku niillon ny niin kova kunto, jotta jaksoovat pitää narut kireellä loppuhun asti. Valokuvaaminen oli pikkuusen huanua, ku aina joku kiskaasi silloon, ku yritin napsahuttaa.

Mitähän lokit täälä kuivalla maalla parveeli. Kaikki lätäköt ja lurut on ihimisen kaakertamia. Oon nähäny koko maas vain pari luannollista vettä, toinen on meri ja toinen yks järvi pohojoosemman maan rajalla.

Jurtit ov varmahan menos Euroopan suurimpahan tehtahasehen Tieneniin. Taisi se firma ostaa suamalaasekki tehtahat ja pirättää touhut sen siliän tiän. Kilipaalu ku olis visihin ollu surkiaa tämän firman miälestä.

Kätevän näkööstä hommaa. Naatit lentää sivustalle ja vekotin noukkiin jurtit hianohon läjähän. Noukinkonehen oli helepon näkööstä pistää sato kärryyllen. Monellaasta oon nähäny, mutta tua oli ku luamisen tyätä.

Puksipuista on viälä palio silimäruakaa jonkun puutarhas. On kumma juttu, notta kymmenen vuares näin ny ensimmäästä kertaa parin kilsan pääs kotua näin hianon taimitarhan.