Mun puheenaihehet ov vissihin pirättäny. Taitaa puuttua luavuus ja uusien asiooren ymmärtäminen eli käsittäminen.
Pohohojalaasena oon järiellisesti ihan seipap pistehes puutarhani antihin. Enkoo ny samas asias ku Urho Kekkosen miälitiätty Ilkka Kanerva oli tekstaaluusnansa. Niinku puutarhas.
Joka päivä voin raahata kupillisen vattuja mun hyliännehelle rakkahalle naiselle. Kupis on joskus Mansikootaki. Vois ny kysyä, rimpuulenko turhaa.
Tuli ny miälehen, ku yks ylistarolaanen, koriaan seinävetinen, oli tälläämäs palovakuutusta oikiahan mallihin. Vakuutusarvo tuli aika korkioalle ja virkaalija kysääsi sitte, pelekääkkö notta kartatanos palaa. Joo, torstaina meinaan roihahuttaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Ei sitä joka päivä oo niin paliua toimittelemista. Ihmettelin oikeen ääneheni, notta saat kerätyksi viälä vattuja ja mansikootakin, vai pakkaasestako poimit? Mun alko tekemähän miäli vohveleita tai lättyjä ja kello jo näin palio.
Lähetä kommentti