maanantai 1. marraskuuta 2010

Puyenbroeck

Elämä kukkii. On visuaaliseasti kaunista tihrustaa komeaa urvokkia. Tässä kukassa on kyllä jotain suurempaa kuin vain terälehtensä.


Kuvaileeko musta sydän jonkun ihmisen mielialoja? Itse kukka kenties ei voi arvata asiaa.


Värikästä syksyä luonnossa. Tosi huono kuva, mutta kuva kuitenkin. Ihmisen mieli nauttii väreistä, vaikka sukset ovat ristissä.


Tämä on kuva itsestäni tänään. Vaimo näpsähytti. Katse on ylväs, vaikka koirat kusoo kintuulle. Näin mennähän.

Otsikon niminen puisto on suomalaisittain todella erikonen. Puisto on jonkunlainen maankaivannaisten alue. Kaikki on keinotekoista luontoa, mutta toisaalta kaunista vanhaa hiekkamonttoa.

3 kommenttia:

Millan kirjoitti...

Komia on kukkoo ja kukkanen kans. Tuon puiston nimen ääntämistä en lähtisi kyllä kokeilemaankaan :)

vilukissi kirjoitti...

Komia oli kukkoo! Vai on sun kyntes lähteny...mikä meitä molempia ny vaivaa, ku mennen ja tullen joku kolhu tuloo? Mieluummin kyllä otan palanusehen vattanahaan ku hatuttoman peukun! Apua. Auts!

Piu kirjoitti...

No sähän olet komia ko Pavarotti! Meillä oli joskus sen niminen kukko ja se oli just tuollainen. Tomera otus.