Olin oikeen isua miästä, ku sain komenteerattuan pikkuusen. Mum pisti vihaksi, se siälä särki kujanvarres kompostipussiani. Tai olisko koko homma ollu enää mun mureskaan. Pussuuseni oli jo yleesellä aluehella. Ihan niinku kunnan parakraaffit on on sen täksi päiväksi määrittäny.
Justihin äsköön olin toisen kerran julumistelemas pussini pemottajalle. Oli vissihin kompostintönkijä pikkuusen kehaassu kaverillensa, notton tualla pöhölöllä suamalaaseläjällä ovipiälesnänsä hyvää syätävää. Niinku perunankuaria ja omenansyämööksiä.
Minen ny oikee ittekkää havaannu, nootton itte kuskannu ummehtunutta roinaa toisten tontille. Ei mum miälestä ihimisen pitääsi kaikkia aluehia vallata. Vai onkohan se luamakunnan kruunu käsitys viäläki voimas?
Sus siunakkohon. Peliätinkö mä ny perseettömäksi kompostirosvot? Pitää pian mennä pikkuusen esmennelenl katumahan roikastamistani. En oo varma, mutta luulen rosvojen asuvan tuas lähipuus. Siälon ainaki joku riskukasa, jotoon joskus kameralla tähärystänykki. On komiaa elämää varsinki alakusuvena.
Moon jo kymmenen suvenvaihtumista vaharannu uteliaasuuttani tuanne mulle turhahan puuhun. Oon meinannu lyärä kuparinauloja tyvehen, ku tiärän notta puu pirättää hengittämästä ku sille annetahan saattohoitua. Mutta kunnan velemut tulis tätysti istuttamahan uuren pöökin. Jotta joo.
Ja mitä ny pikkuusista lehtiongelmista. Sananomaleheret ei oo mun tuskani. On se harakka vaan komia lintu. Ja asuu mun naapuris. On tällä kylällä kaikem maailiman riikinkukkoojaki ja villiintynehiä vihireetä papukaijoja. Silti harakka hianos frakisnansa on kaikkiin komiin lintu, mikon mun tiaros. Ov västäräkkiki nätti, mutton niin pikkuunen, notten taharo enää eroottaa sitä maisemasta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti