Lukos

On tosi, notta tääläpäi on moni paikka lukos, jonsei kaiva rahamassiansa. Avoomien ovien päivänä puarien ilimootuksis oikee mainaastahan eriksensä, jos sarananoja saa kuluttaa ilimaaseksi. Huippua on tiätysti se, notta kansallispuistos käppäälemisehenki pitää ostaa piletti.

Vaikkoon Suames oppinu, notta köyhä kansa pääsöö melekee joka paikkahan ilimaaseksi, ymmärrän jotenki pääsemismaksukki. Silloon mun järkeni passaa maksu, jos jonku ihimeen tarille tällääminen tuaa kustannuksia.

On palio sellaasia paikkoja, johonka en pistä noukkaani suurin surminkaa, vaikkolis vain sentin pääsemislunnas. Talaven suksittelemiset hiihtopaikoolla on maksun väärtti jollekki. Mullen ei. Kiärrän kaikki maksutolopat kauaatte mettän kautta. Yhtenä talavena suksittelin täälä tonnuusen, mutten maksanu senttiäkää.

Sivuutin kaikki maksupistehet tai toimittelin hinnan keriääjille selevää suamia enkä ymmärtäny mitä ne mullen solokotti. Ku näytti rahaa ja pilettiä, sanoon notton mullaki vintis mania, mutta rotat söi portahat notten pääse hakemahan. Periaateskysymys tuli sillä kohtaa etehen, ku ei ollu latua mistä olis voinu maksaa. Trampatusta jääkaliamasta en maksa koskaan mitään.

Ku saan vikitellyksi väkiä pystyhyn, eherootan taas jotaki pikku visiittiä johonki, johona ei keriätä maksuja. Kuvan avaamenreikä on yhyrestä piänestä ranskalaasesta Rocroi-nimisestä pikkukaupungista. Jäi jolloonki hämärän tulles huanolle ohikulukattomiselle. Sinne pitää lähtiä viälä joskus kuurnikoottemahan. Koko kaupunki on vanahan tähären muatoosen linnootusmuurin sisällä. Kattominen ei maksa mitään, mikä passaa mullen.

Minen tiärä viälä, mutta johonku taas lähäretähän. Tällätähän vaikka isoo kartta laattialle ja kattotahan mihinkä kohtaa koira istahtaa ja mennähän persuuksen alustan kohtahan. Tästä pörrööstää alle tiimas kolomehen maahan ja ku ajellahan pikkuusen lisää, saapuvilla on monta maata ja kulttuuria.