Huikaasevaa

Matkaalu avartaa aina. Ei tartte eres kaukana käyrä, ku maailima on arkipäivästä kattuen ihan toisellaasta. Entinen Belegian armeijan hariootusalues on nättiä ja tosi jylhää seutua. Järvet on komeeta, vaikka kaikki on täyrellisesti ihimisen patuamaa vettä. Kulukijoolle riittää kaikellaasta maharollista tekemistä ja harrastamista. Reppuselekäihimisiä tramppas satoja jonsei tuhansia lokakuun mahtavas kesäpäiväs.

Viikonloppuna lämmöt huiteli heltehen pualella. Muttoli onneksi rakiille vettä tarilla juamisehen ja polskuttamisehen.

Joskus on länneltä vissihin ploosannu Rursee järven seliän ylitte. Puista oli lennely oksat pois ja pala larvaa. Ei ollu oikeen vihantaa enää runnellus jyrkäntehes.

Ei oo mikää imes, vaikka seurun taloot on päällystetty komialla liuskeskivellä. Sitä piisaa järven rannoolla ja joka paikas mihinä kivennääsmaa ei peitä kalliota.

Ei ny tällä reissulla seliinny, minkä tähären veren (vesi) pinta vaihteloo kymmenkunta meeteriä eri aikoona. Vissihin sähkyä jauhetahan satoo tai paistoo. Pitää otta selekua tuasta asiasta.

Ku tualapäin seikkaallahan ylehensä käyrähän tankkaamas kosla yhyres suurherttuakunnas. Auton ruaan hinta on kymmeniä senttiä halapee ku viäreesis mais. Matkaalun ei tartte kauhiasti avartaa lompsaa, jos viittii vaivootella koslansa tankille.

Tuli vissihin ahaneus, ku täytettihin naftalla kaikki tavaratilas ollehet neliä kummisaapastaki poltinainehella. Ei niitä saappahia enää jaloottelemisehen kotomatkalla tarvittu.