perjantai 30. syyskuuta 2011

Saharas

Moomma eksäni kans kauhian uteliasta sakkia. Päännousemana mennähän kattomahan milloon mitäki. Niinku kartas olovaa Saharaa. Tai Hollannin televiisiokanavalla haastatteluohojelmas nähtyä erikoosta maisemaa.

Belgialaanen ei itte tiärä omasta maastansa palio mitää. Naapuriista ei sitäkää. Oon joskus toimitellukki, ku yks suamalaanen hojaantuu polokupyärämatkallansa kaatosatehes maaseurun kuppilahan suajahan. Avuusmiäliset asikaaset olis viäny kaverin autolla majapaikkahansa, muttei kukaa tiänny mihinon parin kilomeeterin pääs olova kylä.

Belekialaasella tiatotairolla Saharan tiätää vain muutama lähiasukas ja muutama utelias. Oletan. Sahara oli yks keinomaailma niinku suurin osa täkälääsistä nähtävyyksistä. Jonsei olisi tiänny, notta koko maa on saanu hianojakoosen valakoosen hiatansa Saharan kaakeeruksesta, ei olisi uskonu olevansa suurella hiatamonttoaluehella.

Ku airattujen polokujen reunoolla oli luannonsuajelualuehen merkkiä ja tauluja keinoluannon eläämistä, miälikuvitus olis antanu ihan hyvin sijaa sillen, nottolis ollukki luannos. Polokujen varsis oli jopa maas perin harvinaasia roskapönttöjä. Tyhyjät limunaati- ja kaliapöntööt oli kumminki singahrellu roskiksien välimaastoohin. Kuka sitä ny roskia rupiaas mihinkää tuuttiihin änkeemähän, ku ne on helepompaa huitaatas olokapään ylitte tanterehellen.

Ei kommentteja: