Ny mä tykkään näistä meren elävistä ku hullu puurosta. Lauantaina pistelin niitä taas poskeheni, notta napa kiiltää viäläki. Ny on simpukkasesonki ja kaikki arvonsa tuntevat pelekut mohomeltaa niitä suurella halulla kitahansa. Niim mäki. Ei taira olla ku viikko, ku erellisen pätsäältihin niitä kotona.
Sesonkiruaka on ny joillaki kaupoolla tupahan pönkäämistavaraa. Hinnat heitteelöö kolomesta kuutehen ekuhun kilolta. Riippuu pikkuusen elukooren kokoluakasta ja palio kaupasta. Isoot ötökät on kallehimpia, mutta piänet mum miälestä maukkahimpia.
Simpukoota voi hualeti syärä raittiusimisekki, vaikka ne keitetähän valakoviinihin. Ainaki meirän huushollis. Muullaasiaki risettiä on. Valakoviinin rosentit kyllä lähtöö keitettääs liäsituulettimen kautta katolla istuvien pulujen haisteltaviksi. Mä en viitti kaataa kuppihini eres siitä pullonpohojaa, joka keitosta jää ylitte. Kunnon luxempurilaanen piimä on, ah niin hyvää simpukooren kyyttipoijaksi.
En oo itte keittahuttanu kertaakaa herkkuruakaa. Päältä oon vaharannu ja osaan homman varmahan ittekki. Meirän taloures on selevä tehtävänjako. Mä valakkaan ja putsaan syätävät simpukat ja pistän huanot roskihin. Viimeenen satsi oli niin hyvää tavaraa, notta vain muutama aukinaanen ja rikkinäänen lennähti kompostiastiahan.
Erellisellä kerralla melekee pualet joutuu hylykyn ja ny sitte oli ostettu herkkua oikee kunnolla. Ei se mitää. Auoon syämäti jäänehet kuaret kunnolla ja noukiin sisälmykset astiahan ja tälläsin sen jääkaappihin orottamahan seuraavaa simpukkaruakaa. Oikee tuloo vesi kiälelle, vaikken viälä tiäräkkää millä risetillä seuraavaksi kokatahan.
1 kommentti:
Mul on kyl sellai epäluulo tollast sapuskaa kohtaa, mut ny ku säki sanoit syönees ha henkis selvinnees, ni saatanha mä moista joskus yhen maistaa.
Mukavii herkutteluhetkii sulle sinne, papparaine!!
Lähetä kommentti