Koiruuksien jaloottelu oli päivän ykkönen ja piänimuatoonen siänestys vasta kakkonen. Oltihin ny sitte haravakerran jäliis, ku oli jokku toiset ollu perusteellisesti maronlakkia kattelemas. Villisiat oli myllänny joka paikan ku jollaki konehella. Sillä kärsällänsä ne myllää uskomattomia jäläkiä maastohon. Voi ne kuurnikoora jotaki muutaki maasta ku siäniä. Minev vaan tiärä.Mettän röhkijööltä ei siänien hyäryntämistä rajooteta kuinkaa. Ihiminen saa noukkia vain pikkuusen joistaki määrätyystä puskikoosta. Moon nähäny mulle tuttuja ruakaalusiäniä vain muutamia. Kanttarellia näköö useenki vähäsikaasilla aluehilla ja karvalaukkua joskus. Sitä sain nykki muutaman kotia viämisiksi. Noli nousnu pintahan vissihin sikojen visiitin perästä.
Vattuja kärsäelukat ei tuu syämän ainakaan meirän airatusta puutarhasta. Makiaasta tuloo piäni kupillinen joka päivä. Viime syssynä viälä joulukuun aluus sai suunsa imeläksi. Aita ja rakit vahtii saron muhimista kiitettävästä. Minen tiärä, luulooko nämä hännänheiluttajat, jotta piikkiiset siilet karehtii mariojamma.Ku siili puputtaa yällä klasin alla, törmää nämä kaks vahtia heti pihallen koiraluukusta ja haukkuu sitä kerää niinku suurtaki varaasta. Viimmeeseksi ku kerkesin häsyyhin, toinen kulietti piikkikerää suusnansa, muuttoli vissihin joinki epämukava ikenehille ja huulihin ku purotti nurmikolle. Toinen jatkoo siitä, mihinkoli päästy. Hyvä konsti on kuuleman jäläkehen tällätä sankoo ylösalaasinsa yäviarahan suajaksi. Mulloli vain kintahat käres pelastusoperaatiosnani.
Joku aika taapperi joku oli tuanu kellarin kautta koiraluukusta siilen soffalle. Jonkullaasta pahoonpitelyäki oli alaattu trekemähän ennenku sain silimäni auki. Istuumella oli jo joitaki irtopiikkiä. Sain yhyren neulan viälä kuun perästä ahterihini.
2 kommenttia:
Vai sellassii tapahtumii teilpäi. Mukavaaha se on elukoitten puuhii seurailla.
Onni on omat marjat, ota ne siat sinne syystöihin.
Lähetä kommentti