Tyrnis

Sattunehesta syystä en oo kyntänny tänä syssynä mustikkahan enkä pualaamenen. Omas klasinaluuses ei oo enää ku vattuja ja karhunvattuja muutaman mansikan kaverina. Mariaalu kummiski syytää kynsiäni.

Löyrin melekoosen tyrnipuskikon koiruuslenkiilläni ja tuumasin hyäryntää satua omahan käyttöhöni. On tyrniis kuuleman jäläkehen kaikellaasta hyvää ihmisen kropalle, niinku c-vitamiinia ja sen sellaasta.

Mä en oikee tiärä tämänmaan lakipykälistä ja touhusin varooksi aukian mettän pualohoosella reunalla pikkuusen maharolliselta yleesöltä lymmys. Ketää ei kuitenkaa ollu kuluus samalla kuraniityllä.

Oli siinä pikkuusen askaresta, ennenku sain puserrelleltua kolome ja puali litraa herkkumehua. Totta puhuen, ei tyrnimehu oo maultansa kovinkaa häävistä. Kelepaa mullen oikee hyvin ja irvisteli sitä kumppaninikin suuhunsa.

Meinaan mennä toistekki tyrniä hakemahan. Moon monta vuatta imehrelly, notten oo kenenkää muun niitä nähäny koskaa hyäryntävän. Merenrannan dyynit on tähän aikahan tyrniistä ihan oranssina. Niin kauan ku oon epätiatoonen siitä, notta saako niitä ottaa tarpehesehensa kulien hommis kaulukset pystys ja vilukuulen olokapääni yli taakse perin.

Pitää kuurnikoora, joko pihilajanmariat on noukintakunnos, ennenku linnut tyhyjää puut. Pihilajaasta on niin rutosti, notta oksat roikkuu melekee maas. En tiärä siitäkää, notta saako niitä tällätä kotia viämisiksi. Niin meinaan teherä kumminki. Meen sitte linnahan, jos oon rikollilla jäliillä. En oo linnas viälä koskaa ollukkaa. Se vois olla muistoonen kokemus.

Yks omppupuu notkuu pöngättynäki säilöntäomenoota tuala krekoolimaan pulella. Tuloo tosi makiaa sosetta, ku vaan viittiis ruveta ainoomahan. En tiärä, vaikka ne pihilajaaset sopiis siihen sotkuhun joukkohon, Vois tulla eksoottista syämistä. Meinaan ainaki kokeella teherä piänen erän niinki.