merkillinen paukahros

Onnenportin takana oli präiskähtäny tyhyjä pyssy jonku onnettoman vattahan. Tiärän, notta se kyläkauppias kyllä teköö kaikkensa, notta pääsis leherellen. Jonsei muutoosta, käsköö jonku kansanerustajan puuttua sen naissekooluuhin. Mummiälestä tämämpäiväänen uutinen oli kiriootettu tapahtunehesta tosiasiasta.

Soli lukemani jälähen ollu sellaanen tuulipyssy, mikoli paketista tullesnansa tussahtanu. Siinon voinu ja onki käyny niin, notta siälä mantsuurian kukkulooren viäreesellä pyssypykäämöllä olis tullu yllättään kaffitunti. Kojes präiskijällä oli putkenpäähän jääny yks lyijyklöntti ja joutti kireellen.. Ei se muistanu takaasi tullesnansa asiaa ja rupes lähärättämähän torrakkua Vesalle.

Johonaki erellipäivän uutises virkamerkkiiset oli ruvennu leikkimähän tussariilla syrän yällä.  Nyt em puhu peräreikäjojen tennispelaajista. Oli tuas pyssyturmas koitettu vetaasta sitä rivollia pussista niinku johohonaki toimintaleffoos ohojaaja ja päänäyttelijä itäpuu teköö. Henkihän siinä lähti niinku länkkäris.

Suamen parahultaasen rallikuskisn naapuris tömähtänehes tussaris ei varmahan ollu mitään lipasta mistolis metallinpala ohojaantunu putken nunulle. Minen ainakaa oo koskaa kuullu, notta ilimavirroolla toimivahan laittehesehen olis eres saksalaanen nöösnööri keksiny makasiinia.

Mullen on ollu soran kauhuusta hyätyä ja haittaa. Isävainaja terootti aina, nottei koskaa saa sihirata ihimistä eres tyhyjällä pyssyllä. Taisi olla kokemusta pelis. Se tuli helevetin vihaaseksi jos joku sihtas flankunpalasta veistetyllä pyssynnäköösellä jotaki toista.

Tuli taas miälehen, kuinka kuuliaanen korva mulloli jo silloon. Ku oli faari lähteny aamulla töihin, lähärin sen Vaasasta vuanna 1928 ostetulla pianooskiväärillä mettästämähän. Kouluki alakoo joskus vasta kymmenelta ja aikaa oli piänelle eräälylle iliman minkäänsortin lupia tiätysti. Yritin sillä oravapyssyllä pläjähytella latvateeriä soppavärkiksi.

Siten ny sano onnistuunko siinä. Sen kyllä voin vanahentunehena asiana tunnustaa, notta vastatuulehen leijjaalevan vareksen purotin. Soli niin yllättävä tapaus, notta mun piti oikee väistää sitä, ku tuli ku kivi suaraa mun päätä kohoren.

Tuli silloon pikkuusen konstaaltuaki sen pyssyn kans. Mä kuvaalin ittelleni fysiikanki tunniilla trampannehena, notta se kuula vois vaikka lähtiä nopiempaa, jos siälä hylsys olis tuplat ruutia. Minen enää muista mitä mä tualla kokemusperääsellä kokeeluulla haikaalin. En nähäny normaaliruurillakaa lähärätettyä klönttiä  koskaa lennos, mitä sitte maharollisesti vinkiempää lentävää.

Soli viimmeenen empiirinen kokaasu sillä alalla. Mun korvat soi viäläki ja elämäni muistan Lammaskallion takana temäni kokaasun. Se pyssy präiskähti tosi kovaa. Lukko meni ihan hajalle ja perä halakes.

Mulloli onneksi ammattikoulua käyvä kaveri, joka osas siälä koulus teherä uuret metalliosat siihen lukkohon. Itte koriasin kirvesmiähen poijjan tairolla sen tukin eli perän. Muistan, ku faari seuraavan kerran ammuskeli rottia tunkiolta. Tuli sitten kysymähän multa, miton tälle pyssylle oikee tapahtunu.

Siten viäläkää käsitä, notta minkä tähären se ny justihin multa tuallaasta asiaa tiarusti. Olis markilla ollu muitaki ureltavia.