ookko valamis?

Mittumaari, tuloo nottei auta ny laupiahat silimäkkää. Muutamakymmentä ihimistä hotaasoo kiruksihinsa lopullisen määrän uimavettä. Kirkastettu häppääkin menöö kurkuusta alahan oikeen kyllä. Lähtöö sitte tuppiroskakki vyätääsiltä liikkehellen.

Multa menöö johannes aina förpiihin. Mun luantohon ei passaa joukkorähästämien. Sei oo niinku mun miälen mukaasta. Moon aina ollu sitä miältä, jotton jalakojen vika jos turpahan tuloo. Ku pitää jalaat juaksukunnos aattunaki, voi olla nottei puukkoosankarit kerkiä kraiveliihin.

Kerrasti juhannuksena istuun kämppäni köökis yksistäni. No sitä sontasiionninia tiätysti tavaalin, kum minen oikee pittaa televisiooniista. Voi olla, jotaki vesiyhtymän tuatesta siinä litkiinki, mutta janonsammutus tarkootuksis vaan.

Sitte pöhähti yks saman firman äijjä tupahan. Tiarustin, notta juakko kaffia jos tohahutan. Otti evähänsä taskusta ja sanoo sen häpän piisaavan. Mitäs siinä sitte. Ei tullu puheeksi asiansa eikä se nottoliko tuttinu jo pirempähänki.

Jotakin mölinäästä asiantynkääki vissihin oli. Mä rupesin johonaki välis tiarustamahan, nottonko sulla pitkäki juhannusloma. Ei oikee päästy siihen mun ohojaamahani asiayhyristelmähän. Rupes lentämähän sylyki mun naamaani kohoren ja rupes viaras ottaman tuki musta ennen tullaasehen vertikaalisehen asentohonsa jämähtämistä. Koitin siinä luetella koulus oppimiani tasapainoasemia ja herralla se tuntuu silloon olovan indifferentti. Labiili tai stabiili olilotila oli ennustettavis.

Koitin kysyä, notta kuinka kauan tästä muutoosta saapasteloo sun akkas kämpille. En tiärä luuliko se, notta minoon sinne menos, mutta havahtuu kyllä akkansa nimen kuullesnansa. Viälä silloli kumminki asiaa portahillaki. Vetääsin sitte isoon kukkahatun vaateshyllystä ja sujahutin sen orotetun viarahani päähän.

Mitää huamannu minkälaanen lakki oli päähänsä tullu. Lähti siitä sitte röhkien johonku tallustamahan. Oli jääny vissihin se mainittemani akkansa nimi kaikumahan johonku ytimenjatkoksehen.

Ei juttu tuahon loppunu. Akka oli sitte kovaa tiarustanu, mistoot tuallaasen kukkahatun päähäs saanu. Esson paaris sitte toimitteli arkena mun viarahani, nottoli tullu astiantrasua ympäri korvia. Oli koittanu muistella mihinoli hiipparoonu, mutta kuullustelumenetelmä oli niin tehokas nottei suusta tullu ku jotta moon oollu... mutta mihinä helevetis ja taas tiskitrasua naamalle, sanoo.