Oon tullu hauranneheksi maahan molellaasia sipulia, viälä monellaasempias perunoota ja mun monen lajin hernehet ja mansikat kukoostaa. Oon tuala rästäsvuaros ku pellos; viälä ku olis muukimas yks lehemä ja pari päkärää määkimäs. Kukoot rupiaa huutamahan viireltä, niiten halua, mutta pari kanaa. Minen tiärä heruttelisko ne mulle mulkendaalia.
Elämä on. Toistaaseksi. Mun tuloo siitä hyvä miäli, ku en osta kyproslaasta uutta perunnatuatantua, kaakerran vaan peräpukamat pystys tuala omas ryyrisnäni. Elämäs on. Oon huamannu. Kolerat maksaa kaupas pari ekua viireltäkilolta.
Mun perunansiämenekki maksoo helevetin palio enee ku mun satoni arvo on kaupas. Sarosta ny justihin nautin. Kumminki, enkä haikaale minkää prostituoitujen tuattehien perähän.
Ku on ollu niin lyhkäänen elämä tähänastisehen nähären, ev voi tiätää nottonko mun kaalimaas ollu joskus atoomivoimala tai putnikkien lähärätyskeskus. Yli kymmenehen vuatehen moov vaan saapastellu tällä tontilla. Kuulin justihin, notton tuala krekooliis joku muuki vilahtanu.
Pohojalaasjuntturana en tiätysti tiärä aasinsillasta tuan taivahallista. Haluaasin kyllä nähärä aasin, joka menöö jollekki sillalle. Ihan varmahan se rupiaa järsimähän sillankaitehia ja pistää nelijarrut pykälähän. Tunnen muutoosta joitaki aasia täs likellä. Nei pirä kyllä mua sukulaasenansa. Imehtelen sitä.
On jääny juaruamati, notton mulla yhyren lauroolaasen putujussin rullasukset tuas ovipiäles lähärös seikkaaluuhin. Koko homma on täyrellisesti hanskas. Nua rullittimet, mulla hyvät monot, kätyymet, kiiltävä roikoottelutamines.
Ja sitte joka lähärön eres tuloo pakokauhu. Viimmeeseksi rullittelin pian kipsijalaan jäläkehen. Olympiavoittajalta ostetut vehkehet tilttas ja mun kipiä jalaka meni ympäryysyä. Tuli pikkuunen kauhu, joka ny pitääs sulattaa.
Eiku, joo tai ei. Onhan ne vehkehet kehittööpyny nuasta aijjoosta. Raportootten.
tiistai 12. kesäkuuta 2012
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Miten semmosilla jarrutetaan? Kokeilin rullaluistimia, pelotti siellä korkeella ja sit ne vaan lähti meneen alamäkeä enkä saanu pysäytettyä...
Tervetuloa takaisin!
Nyt huomasin, että blogissasi taas tapahtuu.
Kuinka, ku mä oikeen säikähryyn, ku suanenveronomaasesti silimät ummes naskahuttelin lokien sivustoota, joita lujen.
Sellaasekki meen aina läpitte, jokka mä luulin, jotta noon loppunu. Varmuuren vuaksi.
Moni urheelijaki uhuaa lopettavansa aktiivisen jylymäämisen kiakkoolus, tai keihään paiskomises ja sitte ne alakaaki aluusta. Saatikka sitte lokkaajat.
Oikeen mukavaa, jottet sitte ollukkaa lopullises lokilakos (ekkä tupakki-tai huakumislakos) :D
Moomma kans istuttanu hernehiä ja kakskymmentäkahareksan siikliä(soon pottulajiket).
Mei enämpää viitti myyriille ja muille jouttisonsariille töitä ruaan etehen teherä.
Lähetä kommentti