Kassaflikka truiskas mulle iloosena vitosen ja hiluja takaasi. Sanoo, notta oo hyvä ja tuu toistekki. Lupasin tullakki, jos tämä kassalasku ny selevitetähän sitä ennen. Näytin sen kassaloorasta sen paperin, jonkolin sille flikalle antanu.
Niinku pettäjän tiällä kulukeva voi pyäristää silimänsä ja imehrellä asiaa, se teki just niin. Oov vissihin sen oloonen, notten ymmärrä paperirahoohin kiriootettua pränttiä tai sitte mun haalarit viästitti sille flikalle, notta joku muu maksaa ku tua uhurini.
Rahasta väärin antaminen ei ollu vahinko. Sen näki silimistä, notta jotaki omaa kassaa flikka oli siinä ratustelemas. Tuskin ainakaa hukkunehien merimiästen vaatetusrahastohon lantit olis menny.
Meen täs lähipäivinä uurestansa siihen kauppahan jonku setelin kans. Valikootten sen flikan rahastajakseni. Tiätysti, jonsei soo jo sitä ennen kärähtäny hommistansa. keksin sellaasen ostoksen, notta summa on johonaki setelien välimais ja sitte orotan paluuraa.
Jos asia menöö niinku äsköön, otan flikkaa niskavilloosta ja sanon muille jonottajille, jotta viereinen kassa olokaa hyvät. Viän sen kassahenkilön pomon pöyrän äärehen ja muistelen minkälaasta filunkia tua henkilöytymä harrastaa.
Kerraasti lähikaupastaki sain väärin takaasin. Silloon mullen jäi parikymmentä ekua hyvää. Pyärrin kassalle kuitin ja ostoksieni ja paluurahan kans. Mitä ny, kysyy mun nuarimmaasta flikkaa nuarempi kassaflikka. Sanoon, nottei täs ny kaikki täsmää. Ku likka älys asian, se hyppäs mun kaulahan ja rupes kualaamahan mun poskiani. Oli mun siinä sitte oleminen, märiän ja kuivan välis.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti