Mäki sain korvihini korvarenkahan reikiöömiä, vaikken ollu niitä tilannukkaa. Joku nyssykoira, keltaanen noutaja hyäkkäs täysillä mun terroristikoiran kimppuhun. Jostaki auton alta tuli viälä joku tukkasilimääne hauva tyynnööstelemähän verityätä.
Joku äijä siinä potkii mun kiinniolovaa syräsnystävääni ja toinen töyhtöperset rupes kans tarttumahan mun kultani kimppuhun. Aina tilannes on kattojan käsis ja silimis. Joku siitä hurttakasasta onnituu puhkoomahan mun korvani ja sormeni. Muut rakit oli irtonaasian, mun pannas.
Minen ymmärrä ranskankiältä ku pakosta. Keltaasen noutskun omistaja vaahtos mullen ku tuluvaanen koski. Ev voinu jäärä mun kiintonaasten ja sen franskun irtonaasten hauvojen väliä selevittämähän. Mulloli omat ja toisten rakit hampahillansa kiinni korvis ja käpälis.
Tosi kaukana oli sovitteleva asennes tilantesehen. Mulloli kiirus häipyä alttarilta hevon helevettihin. Huuti se mulkendaali jotaki ranskaksi poliisista. Olokapään ylitte ilimaasin sillen belegiaksi tervetulokutsun halapahan majahani. Siten muistanu siinä hässäkäs mainaasta, notton perunaa, mansikkaa, sipulia, hernestä ja muuta hyvää kotia viämisiksi.
Orotan ny jantus jaloo, notta klapajuttaako ovikellua poliisi, palomiäs tai purukoira. Elämä on. p
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Oho. On se tosiaan toisenlaista se koirakulttuuri sielläpäin. Vähän niinku suomalainen ihmiskulttuuri - jos puolustaudut, olet syyllinen.
Jestas sentähären, olipas kokemus! Toivottavastisullon jäykkäkourisrusrokote voimassa?
Lähetä kommentti