Jotenki ymmärrän, notta lumi on joinki kiteentynyttä vettä. Siälä finelandias en joutanu asiaa tuumamahan. Tosi kovaa vitutti, ku sitä helevetin lunta oli mun vyähän asti ja mun koto siinteli muutaman saran meeterin pääs.
Oma moka oli, notta lähärin sinne surenperähän.. Tai itte asias mun tärkiin hommani oli höväätä parahan kaveri hautuun viatos. En oo koskaa ennen puhunukkaa kirkos. Mulloli niin hyvä aihes, notta kristillinen ympäristö ei mua sokaassu.
Oon höväänny viisis hautajaasis omiani. Jotensakki tuntuu ittesnäni siltä, notta pitääs vissihin pirättää tämä puhumisen putki. Minen tiärä, kuka kaveriistani viittii seuraavaksi teherä pitkän tupakkilakon.
Oon niin helevetin lepsu, notta höpäjän varmahan pian taas. Mikä tämä vika eli vaiva voi olla? Yks syy voi olla se, notta oon itte saamattoman kyllääntyny hautuujuhulis, jonsei kukaa muu puhu vainajasta mitää ku ammattipappi. Ylehensä pappi vetää sellaasta stooria, notta mureskansaa hävettää vainajan pualesta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti