Mua raisteloo

Otan harvoon yhteeskunnaliset asiat esille. Ny mun on pakko imehrellä AKT:n puheenjohtajan lain yli menevää ylimiälisyyttä. On viälä liiton entinen lakimiäs, juristi.

Kyllä siinä liiton johoros on sopat keitetty johonku tahamahan, eikä liämehen. Pikkuusenki tyälainsääräntyä käsittävä tiätää ihan varmasti, notta entinen voimistelun Suamenmestari voittaa eroottamisriitansa. Hilikalla ei oo siinä asias härän päivää. Mutta kuinka voi korvata kaikki vammat, mitä syytetty on hänelle aiheuttanu.

Jäsenistön kannalta homma tiätää rahanmenua. Joka ainut jäsen tuloo osaltansa maksamahan jäsenmaksuus tulovat oikeurenkäynnit. Jos Räty lakimiähenä viälä keksii valittaa, sitä enemmän mennähän jäsenien kukkaroolle. Räty häviää vuaren varmasti joka oikeuren astehes.

Mulle tämä asia olis muutoon yks hailee, muttoon ollu justihin samallaases tyäyhteesös ku Hilikka. Olin tosin vastapualohooses porukas, eli tyänantajien järiestös. Mullei ollu ihan niin suurta reviiriä ku Hilikalla, mutta homma oli suurinpiirteen sama.

Voin vaan sanua, notta järiestöjohtajilla hilahtaa kovin nopiaa virtsaa päähän. Ollahan vaankiälenä suurihin sopimuksihin valtakunnallisesti. Huipulla oleminen sokaasoo. Oon ollu ittekki joskus neuvottelemas valtakunnallisia sopimuksia ja oon sikäli nähäny.

Muistan oikee hyvin yhyret neuvottelut, ku vaan jähänättihin ja mistään ei tullu mitää. Joku keksii lämmittää saunan. Siälä höväättihin sitte avoomemmin. Ku saatihin taas kletut niskahan, sama jäykkyys alakas, eres pullo välikaliaa ei vapaanuttanu ilimapiiriä.

Mummiälestä vastatapuali halus pitkittää ihan selevää neuvotteluratkaasua sen tähären, notta niitolis kestitty maharollisimman kauan ja ne sais pirennettyä päivärahaa tärkiästä hommastansa maharollisimman pitkähän.

Tuasta Hilikan kohtalosta viälä. Jouruun melekee samallaasehen tilantesehen. Pomosta tuli kuuroomykkä ja mä jouruun tyäsuhtehen aikana kalavehtimahan etuni oikeures. Mä voitin jo ennenku vaihroon toisahallen.