Hiipparoottin äsköön johonaki lähilaituumilla. Täs maas on sellaanen lakitulukinta, notta tossuulla tai polokustapyärällä kurvaaleva voittaa aina oikeures, ku pellilehemä kolahuttaa kulukijan oikooseksi katuhun. Titysti voittaa, jos henki viälä pihajaa piikkustakaa.
Muston tullu niin kansalaanen, notta koskaan ei oo niin kiirusta tyyrämistä, notten kerkiäsi päästämähän jalakuumilla kulukiat ja fillaroojat tiän ylitte ennenku mä kurnutan taas omalla lehemälläni. Jos mun persees on joku voimakones, mä varmahan kerkiän joskus perille. Mihinä se ny sattuu kulloonki olemahan. Jalaankulukijoolla sitte on pikkuusen säästeliähän kuluku, ku pitää yrittää säästellä koko aijjan ainuttansa.
Molin sinnä suajatiä reunalla jalaka ensimmääsellä viivalla, ollu jo hyvän aikaa. Joku hamesta käyttävä pakotti mun hyppäämähän takaasi yrittämisen alakupistehen taakse. Siinä loikatesnani kerkesin viisata tiäs olevia poikkipualisia valakoosia raitoja.
Ja katso, tua töllöö oli varmahan viälä ulukomaalaasempi ku itte oon. Se näytti mulle kansaanvälistä kommunikoontimerkkiä keskisormi pitkällä. Kyllä näin aikuusen pitää vissihin pysyä tuvasnansa koko aijjan. Sinänsä reevitamiini tekis hyvää kuppaasehen nahkahan, mutta ei tuala trafiikis viitti olla ittiänsä tapattamas.
Jos mullosis hynää, ostaasin sellaasen panssasiajoneuvon, jotta mun päälleajan ottaas kipiää ittellekki.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti