Sekooksis

Maailiman kiriat on sekooksis, ku mun hyvä kaveri, turnipsiniska Juha Miato on ärähtäny. Kyllon ny oksat pois ja pala larvaa. Jussi ei suutu vähästä.

Mitää valamennuksellista tiatua ei tiätysti oo, mutta tsemppaamisen tiatua sitäki enee. Jussin termiä käyttääkseni, paperivalamentajat on ihan hailee. Suksi vain ei liikahra millään tiäteellisillä termiillä eikä tossu, vaikka niitä termiä kuinka jankuttaas. Ammushiihtäjä Kaisa Mäkäräinen, suunnistaja Minna Kauppi ja aitahölökkääjä Jukka Keskisalo on kukin sellaasia, nottei niiren päätä lämpööses palele. Non ainusia, jokka osaa treenata.

Käsitän täyrellisesti, minkä tähären Miataa on ny pimahtanu. Miataa on kyllääntyny siihen, nottei järienkäyttö enää oo käytös valamennukses. Jotaki helevetin hilipata hippaa harrastetahan, muttei kukaa muu ku vanahat urheelijat tiärä treenaamisesta ja valamennuksesta hevon paskaa.

Voi olla jotta Väätääsellä, Virenillä. Essayahilla tai vaikkapa Pauli Siitosella oli nimellinen valamentaja kullaki. Nua erellä mainaastut kuitenkin teki itte sen tyän täyrellisesti, mitä mitä urheelijan pitää teherä.

En kyllä yllättyny, ku loikkaaja Ringa Ropo naureskeli televisoonis joku päivä peritte päin nykyysille urheelijoolle. Ringallaki on pikkuusen kanttia sanua. Nykyyset saman lajin harrastajat joutuu tyytymähän meeteriä lyhkääsempihin truiskauksihin.

Vaharatahan vaan lisempää nettiluukkua ja toivotahan muiren värisiä hommihin totisihin. Jos tuata Miataan hälyytystä ei reakootte kukaa, mä kusen housuuhini. Vimmeenen aktiivi, joka sai sanua niinsanottuhun valamennuksehen jotaki, oli Veli Saarinen. Ja siiton kauan. Jos joku ei muista miästä, kuukle toimii.