Joku mulle entuurestansa tuntematoon kravttimiäs rupepes nykikimähän mua hiastani, vaikka varmahan näki nottoon koiranliikuttamishommis. Kyllä se näki jostaki maatiaasesta askelluksestani nottoo finelandialaanen.
Rupes jostaki kiriastansa mongertamahan mulle kuviteltua suamia. Vilikaasin pränttihinsä ja näin nottoli suamia se mitä yritti paapottaa.
Minen oo uskovaanen, en ainakaa harrasmiälinen. Rippikoulun käyny ja rokotettu. Se äijä rupes puhumahan sellasasista asioosta, mistoon lukenu seinäkiriootuksia täälä ja rupiamispaikasnani.
Se kravettiäijä pomilootti mulle hyvät kyllänsä vaikka näki, notta rakkini vinkuu matkahanlähtyä jonku narujen peräs. Rakit ei ollu kiinnostuksis yhtää pelastuksen tiästä. Mä siinä sitte kullostelin jonku aikaa. Mähän enoo mikää ilikiä luantoelukka.
Kravettimiäs sitte rupes lykkäämähän mun kainalohon jotaki toisahalla painettua tekstivihkua. Sanoon sitte sille, notta mun lukemisen ambitiot on pikkuusen erilaasia ku tuahon sun kiriahas on präntätty.
Se siinä sitte huitaasoo huulen, notta voisithan säki koittaa tänksätä tätä kiriaa. Mä sitte tuahon, nottoon niin brutaali, notten varmahan pääse tuallaaaista präntiistä päälle. Suamennettuna se sanoo notta aha, ja häippääsi kiriallisuutensa kans tuntemattomahan suuntahan.
Mun periaates on se, notta ostan kaupasta sellaasta tavaraa ku luulen tarttevani. Kaikenlaaset ovisuukauppiahat ja hiastanykijät saa multa aina äkkilähärön. Son vaan nuan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti