Leheres oli päällekiriootus. jotta joku upseeri oli ollu vaaratilantehes johonaki. Mua ei huvittanu lukia loppuhun asti. Tosi tuttua on tuallaanen vaaratilantehen hankikminen.
Silloon ku itte olin ruarus toisenmurtehisella aluehella, kolomannen murtehen varusmiäs sanoo kaikkien meirän kuullen, notta jos tua luuknantti pikkuusenki pistää päätä pitkällensä, hän mojahutta sitä ottahan. Oltihin silloon ampumararalla, mihinä mäki ammuun tyhymyyttäni se parahan merkin.
Tua kallohon ampuja oli ihan tosisnansa. Silloli helevetin suuri viha sitä upseeria kohtahan. Oltihin johonaki leikkisoras ja meirän pyssyjen piipuus oli pakeliittiklönttien murskaajat, mutta tämä upseerin kiusaama kruuvas sen irti ja tähtäs täysillä sitä kiusaajaansa kohoren. Tiätääkseni ei osunu.
Kyllä muaki vitutti tua samaanen upseeri. Olin jostaki syystä vain viis päivää korpraali ku mut sitte raukin kurssijuhulas ylennettihin alikessuksi. Mulloli ollu jo kauan orottamas mukihin pantavaa yhyren Saimaan prykyn alla.
Molin saanu sen herkun vyän alleni ja hiippaalin sinne yksikköhön takaasi. Tämä upseeri sitte poomaa mua vastahan siälä kylymällä käytävällä. Mun piti sitä tiätysti tervehtiä sotilahallisesti. Vitutti vain ku se Gordita pullo meinas purota kivilaattialle.
Upseeri ilimootti mulle onnentoivotuksensa ylennykseni johorosta ja yritin kiamurrella nottei se mun häppäni olisi puronnu laattialle. Mainitti mun nimen ja justihin tullehen sotilasarvon. kysääsi notta oonko valamis lähtemähän upseerikouluhun.
Mua vaivas se häppäpullo siälä piilos liiringisnäni ja sanoon salamannopiasti notta herra yliluutnatti, oon ny justihin sotilasurani huipulla, en taharo lisäkouluutuksehen.
Kumpaanenki sitte häivyttihin omille reitiillemmä. Minen ny kyllä oikiasti muista, särpikö sitä mun häppääni joku. Minen ainakaa ollu silloon tillin tallin. Joo, tua muistamisesta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti