Yks kaveri lähtöö aamulla autoolemahan Pajalahan. Soon meän kiäl aluesta se Pajala. Vein lähtövälle paapalle pikkuusen hyvänmatkan toivotuksia ja muistutin, notton siäläpäin pikkuusen tiällä sarvipäisiä sorkkaeläämiä.
Ei moittinu mun muistutustani, ku oli muistelevanansa, notta pari tiimaa piti joskus orotella vuaruansa liikentehes, ku autoja pelekäämätöön porolauma märehtii tiällä ja lipoo tiälaitokset sualoja kituumihinsa.
Puhutahan kaverin kans useen palio joutilahia. Verkostohuumorin läpi on joskus pikkuusen pilikahtanu pätkiä jostaki. Minen tiärä mistään tiätystikkää oikee mitää. Ku entinen akkani oli salapoliiromaanien lukija, moon kans varmahan samaa. Niinku jos oot hyvä mäkiloikkija, oot hyvä laulaja. Ei tainnu vertaus ny pelittää.
Kaverini tärkiimmäänen kohores on rookata joskus ruattalaasella autonkummitehtahalla tutusnehensa kaverihin. Mä arvostan pitkäaikaasia ystävyyksiä. Kaveria ei jätetä oman onnensa nojahan.
Viaraalukohores on saanu arpeetia johonaki paikallises teatteris avustajana. Vissihin kuliettaa jotaki roinaa näyttämölle esityksen eretes. En tiärä asiaa.
Tälle avustajallen oli esitetty yhyres lastennäytelmäs pääroolia. Ylen hämmästyny herra tiätysti oli, ku avustajasta pitääs hypätä suaraa estraadillen. Yän jäläkehen lupas ottaa osan. Pikkuusen oli imehrelly, ku ei saanu käsikiriootusta tai mikä se teatterin puhumislista onkaa.
Avustajan ei tarvinnu tosiankaa lausahrella mitää, notta mitä präntistä etukätehen. Roolisuaritus oli näytellä kiviä jonku hurstikankahan alla. Liikahrella ei kuuleman mukahan saanu, vaikka lastennäytelmän artistit kiipeli moni otteesehen näyttelijän seliän ylitte.
Lahajakuutensa kerralla osoottanu näyttelijä on saamas pian uuren roolin näyttämöllä, notta kaikemmaailiman roudarihommat on ny vissihin sivuutte. Taiteelija ei paliasta, mikä on seuraava ja jonkin verran vaativampi suaritus kua tua jo kehuttu ensiesiintyminen.
Minen tiärä mistää mitää, mutta kannon esittäminen on palio juurevampaa ku pyäriän kiven. Salaasuus on verhonnu täyrellisesti artistin uuren tyän luantehen esiintyvänä taiteelijana.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
No mullen oli kans kattottuna oikee tähtirooli yhyres raamas täs muutama viikko takaperin. Sitä raamaa meinaaltihin oikeen, yhyres kauppakeskukses, joulunaluusviikoolla yleesölle esittääkki.
Mullen oli ainoottu suurperheen äireen roolia (minen itte ollu osaani valittemas).
-Se rooli kuulemma passaaas mun ulukooseen hapituksehenki, ku nyrkki silimähän, oli ne kaikki siälä, jokkoli paikalla, tuumaallu.
Yhyren kerran molin harkkariis ja olin kankia ja jäykkä ku hautuumaan portinpiäli.Sanaakaa en saanu pihaattua ja silimät seisoo ja knapitti pääs ku pöyrööllä.
Siinä molin samaa miältä, jotta rooli olis ollu mullen ku valettu.
Mä piahtaroottin kotonani tuskisnani ja päätin kumminki lopuuksi, jottei mustoo siihen.
Mä soitin ja sanoon, jotta minen ota pestiä vastahan.
-Niin suurta tukkua ei rollaria kätehen lyätääs, jotta mä miäleni muuttaasin, mä paasasin telehvooniin.
(Ei siitä "viliminteosta muutoonkaa mitää kenellekkää makseta. Soon sellaanen vapaaehtoosten vapaaehtoonen rojekti. Hengellinen.)
Jos mun olis kiviä pitäny näytellä, emmolis siinäkää pärijänny. Olis ruvenny yskittöhön ja paikat tutajamahan.
Mua oikeen nauratti tuan Kaisan luannehrinta. Ei musta liioon olisi ollu kiviä näyttelemähän, kuinka sitä olis voinu rauhas olla. Toki olisinhan mä voinu esittää rolling stonea. Just niin.
"Aivan luvallista on ottaa yks päivä niin, jotta vaan on iloonen." (Johanna Tuomi)
Joulurauhaa ja sielujen sympatiaa,
pidetään itsestämme ja toisistamme huolta!
Lähetä kommentti