Mitäs siinon imehellistä ku veivaan munamahkelia niinku nuaruuren vuasina. Entisenä rehkoolijana en osaa ajaa taatia vauhtia. Koko aijjan vauhti pitää olla sellaanen, notta hiki tirskuu ja päämäärä tuloo likemmäksi.
Suarittamisen painesta tämon. Minen oo aikoohin jaloollaani pyärittäny ittiäni etehp päin. On ny saran kilsan jäläkehen pikkuusen kankku hellänä.
Mulle määrätty optio on, notta kulie milläs kuliet. Yks ja toinen on viäny multa toisahalle moottoroorut kulukinehet. Akkuporakones jäi, mutten viälä osaa sitä käyttää kulukemiseheni.
Kantripyärästäni oli pajennu ilima takapyärän alareunasta. Yritin kymmenien kilomeeterien pääs olovasta lähikaupasta ostaa paikkoovehkehiä. Yritykseksi jäi.
Olin sen autoyristelmän yhyristelemän sarvis silloon, ku tultihin tänne kataasehen. Heti laivasataman perästä alkoo muiren liikennööttiööttien tekemä kiilaaminen ja älyttömien oihitusten jäläkeenen vauhrin hirastaminen.
Suomipojat ja -leidit ottivat kiitettävästi kantaa ulukomaan rekkariis kulukevalle ja viälä kömmeli peräkoukus. Seki viälä. Mä en jaksa enää setvittää liikennesasioota ulukomaan rekkariis olovana Suames. Voin vain sanua, notta tosi moni on tullu puusta alaha surennahoosnansa elämän kylttyyrihin liika aijjoos.
Tästä melekee mun oven erestä menöö tiä 44, jota sanotahan Satakunnas pohojammaan tiäksi. Seutu on täälä kohoralla aika harvahan asuttua, melekee ku Lapis. Varsinki HD -mopoilijat ajaa täs kohoras kahtasataa. 80 kilsaa luvallisesti tyyrättävät asuntovaunukki hiihtelöö yli sataa. Ollahan korves eikoo millään mitää väliä. Vai?
Joskus urputin asiaani fallesmannin kuullen. Mua otti silloon kupolihin, ku en voinu aikoohin ylittää kamikatse autooliooren erestä toisellen pualellen tiätä. Siälä on sentähären ystäväni Maija.
Sillensä jäi, mutton viraomaasilla vissihin muita hommia. Törkeeren ylinopeuren ajamiset on jatkunu tiän kunnostamisen jäläkehen viistoista vuatta. Tiän ylittämisen maharollisuus on vastuun ottamista ittellen. Vai?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Tiän ylittäminen on ohjaajan vastuu, onneks laki tost Ruattis. Turussa ei edes mummut eikä lastenvaunuja päästetty kadun yli, sivistymätöntä.
Varsinkin moottoripyöräilijöillä tuntuu olevan kovia vaikeuksia hillitä itseään, jos sallittu ajonopeus on pieni. Ehkä ne ei taho saaha pyörää pysymään pystyssä liian hiljasessa vauhissa?
Tässä on 40 rajoitus, ja kuudenkympin rajoituksen alkaessa monella on varmasti vähintään sata taulussa.
Ei kuule ne viarahanmaalaaset rekkarit vaikuta niihin tööttäälyyhin ja ohittekaahaaluuhin oikee palijua, joskin noon tiätysti omiaan tuntehia nostattamahan siinä sivus.
Luin justihin jostaki, jotta olivat autoolijat suamalaasis rekkariis (suamalaasia ku tiätysti olivat), ajanehet oikeen pyärtänölle pysähröksiin ja alakanehet opettamahan toisillensa liikenne-parakraahvia oikeen olokaansa takaa. Nyrkiilläpä tiätysti.
Amerikoossahan ei enää viittitä nousta eres autoosta poikes nyrkkeelöhön. Siälä avatahan sivuklasi ja sihiratahan kuurestilaukiavalla silimien välyysehen ja kaasutetahan mukkaasta tiätä näkymättömihin.
Semmoon kans torennu, jotta jos satut olohon naisenpuali ja elämää nähnysen näköönen sevverran, jotta arvaa vellitaloon olovan maharollinen seuraava kuarsoo-lassi, niin sellaasen olis paras ajella panssaroorulla autolla.
Torvet törää, keskisormet klipajaa, ja perkelehet soii, eikä pyssynrooningiistakaa voi olla irioottivarma, vaikka niitä taltehen nykyysin kerätähänki.
Moon sen havaannu, ku rupesin usiamman vuaren jäläkihin ajelohon autolla. Muutettihin nimittään lanreelle ja täälon pireet jokapaikkahan.
Kerkiät kuallaki monikertoohi, ennenku auttamahan tullahan, jos ne havaattoo, jotta vanahemmanpualoonen kropsu on hätää kärsimäs ojanpohojalla.
Käytöstavat ja muukki tavat on kärsiny inhvlaation Suames (ja miksei muuallaki) liikennekulttuuris ja miksei muuski.
Lähetä kommentti