sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Werchter

Tänään Werchterissä. Koirat tykkäs ulukoolumisesta. Kylä on tunnettu huumebändien esiitymisistä tuiskehis olovalle yleesölle.

Kuras rämpinen omat paskat housuus, on rokkia joo. Kukaa ei oo koskaa kysyny torentuntuusesti miälipirestäni rokkikansan örveltäisehen. Nykkää sitä ei tuu.

Sanon vaan, notton mulla erilaasia konstia omahan huanon olon tälläämiseheni, ku vetää vintti pimiäksi. Joskus mua palio nuarempi siskoo soitti jostaki ruisrockista kuus kerta mun ja ittensä vanahemmillen. Vanahemmat sitte soitti mullen; eisunkaa se nuarin kakara vaa oo siälä Turuus kännis. Joo, Turuus.

Rokkia ei voi kukaa vetää päähänsä selevin päin. Tämä ei oo totuus, mutta kokemusperäänen havaanto.


2 kommenttia:

vilukissi kirjoitti...

Komeita rautatammen ... mitä neon? Pähkinöötä, miksikä niitä sanotahan? Meillei ne koskaan eheri tuan färisiksi!!! Mullon klasin alla tuallaanen puu. Joo, hualet oppii uimhan, jos vetää pään täytehen, sei kannata ei.

Äijänkäppyrä kirjoitti...

Villikissi:jotta joo. Oli ny mitä tammen helemiä hyvänsä, mun vastahakoosuus rokkijujulia kohtahan on relevantti. Mulle oli hilian ostettu piletit johonki pyärivien kivien konsertihin ja sitte viälä Erik Claptonin mölyyhin. Mä en ymmärrä sitä, notta huumehis teherehän muka hyvää musiikkia. Sen tähären mun jalakani ei oo pahemmin jakaantu ostettujen lippujenkaa tähären kannustamahan mun inhuamaani elämäm muatua.