keskiviikko 20. lokakuuta 2010

Henki löyhäs

Kahtena päivänä perätysten mun ja rakkieni henki on ollu aika arvostamatoon. Oltihin viirentiän ristookses, jokon viis meeteriä maanpinnasta syvemmällä. Son niinku viiren notkelman kohtaamispistes ja jokahitten uurtehen pohojalla on tiä.

Yks mumma siinä könyää meitä vastahan yhtä ojelmaa pitkin samaa ristoosta tavootellen. Pirin hurtat seuraa asennos, lyhkääsellä liaalla, ku ne joskus innostuu nuuskimahan kääppäälevien mummien kinttuja. Sitte yhtäkkiä yhtä haara pitkin pölähytti isoo maasturi meirän takaa näppynaamaasen poijan tyyräämänä. Onneksi ne rakit oli likellä ja mun käret tukevasti niiren naruus. Hyppäsin seliälleni siihen jyrkkähän luiskahan ja rakit lenti mun viärelleni.

Rakit oli mun kainaloos ja onneksi mun kinttuni oli pikkuusen polovesta mutkalla. Sen kolomen tonnin painoosen maasturin vasimenpualohooset pyärät nimittäin kutitteli mun peukkuvarpahiani.

Nostihin siitä pystyhyn ja mä vähä puristelin housunpersustaani enimmästä moskasta. Jatkettihin siitä notkosta ylähäppäin ja pian takaa kuuluu taas hirviä auton kurnutus. Hypättihin jotaki tonttiaitaa päin ja taas joku näppynaama kloppi kaasutti niinku ketää muita ei olisi ollukkaa sillä tiällä. Onneksi olin saanu siitä erellisestä autosta varootuksen ja meirän sujaantuminen sujuu palio näppärämmin ku se erellinen.

Sitte huamisin kääppäältihin vain täs kylällä, ku oli keriinny jo pimiäki tulla. Oltihin melekee kotona ja meirän kolomen käpälät oli jo suajatiällä. Eiku takaasi nopiaa, jottei tuu rumihia. Joku älykkö kruisaali niinku olis ollu sen omistukses koko seutukunta. Pantihin jalaat uurestansa ensimmääselle rairalle ja taas joku frouva ajaa täysillä meitä kohoren. Uurestansa takaasi ja sitte jo tuli jonkunasteesia rumia sanojaki.

Oliski menny se perimmäänen sen suajatiän yli sille isoolle karulle, mutta se pirätti justihin sen suajatiän päälle orottelemahan isoolle tiälle pääsyä. Ku se erellinenkin viälä orotteli, me mentihin niiren pellilootien välistä. Pikkuusen tujottelin niitten lootien kuskia, muttei ne huamannu meitä miksikää. Taisi tulla pikkuusen miälehen töppääly ja hävetti ja sen tähären käännettihin kattominen toisahallen.

2 kommenttia:

Vilukissi kirjoitti...

Voihan ny taikkamarallaa...siinon tallustajien henki löyhäs, jos joutuu kovan pellin kans ottelemahan!

Äijänkäppyrä kirjoitti...

Vilukissi: Täs maas liikennöönti on kymmeniä kertoja kohteliahampaa, ku siälä hallaperillä. Nua justihin kortin saanehet finninaamaaset poijat ja Välimeren eteläpualohoosista maista tullehet itteriittoosen ei kunnioota eres allahia. Kyllon tämänki kylän monen puun ja valotolopan juurella tuarehia kukka-asetelmia.