Oltihin piänellä ystäväporukalla naapurikaupungis visiitillä. Erellisen kerran, ku sama porukka oli samas paikas, ei ollu perille osumises tuskanuitua. Nykku oli navikaattori tuuliklasis kiinni, ei kellään tullu miälehenkää, notton kuliettu koskaa siäläpäinkää, mihinkä navikaattori suasitti.
Jotaki kumman reittiä tultihin oikian taloon pihahan. Koko porukka kismitteli, notta mihinkä ihimeesehen on tultu. Oves luki oikia nimi ja aukaasemahan tuli ihan tuttua sakkia.
Visiitin tarkootus oli ammatillinen. Puhuttihin siitä muutamalla kiälellä ja tilaasuus oli hyvin avoon ja rento, notta mäki ymmärrin pitkiä paloja, mistä puhutahan. Siälä tuli aika hyvä miäli.
Sitte taloon hampahitoon kissi ilimootti puutarhan ovella notta haluaas tulla kans toimittelemahan ja kiähnäämähän. Se toinen kissi, jollon hampahat ja joka on tupakissin kans samaa sisarusparvia, asuu koko aijjan pihalla, eikä kukaa sitä kovin useen rookaa.
Ku sille tupahan tulevalle mirrille aukaastihin ovia, rupes johonaki likellä kuulumahan ihan hirviä haukunta. Se kissi ei eväänsä värähyttäny, oli tuttuja mölyjä.
Mä sitte hetkuusen päästä koitin tiarustaa, nottonko naapuris Tanskan dokki vai viälä isoompi lemmikki. Frouva nauroo pikkuusen kuivaa hymyä, ku sanoo, nottei se ääni koiran ollu. ???. Soli joku ihimisnaapuri, joka seurusteli oman rakkinsa kans, notta koko kylä säpsyy. Puska-aitojen takaa kukaa ei nähäny, eikoo koskaa nähäny, mikä tämä ihimisrakki oikee on.
Viaraalutaloon 11-vuatiahalla flikalla on ollu jo monta vuatta paha miäli sen oikian rakin pualesta. Tihuutteloo rääkyä, ku on oikeutetusti sitä miältä, jotta se naapuri rääkkää sitä viatoonta elääntä. Ei se oikia koira mitää puhunu, muuta ku inisi nöyrästi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti