Pirätti tältä vuarelta turhanpäiväänen nurmikon silippuaminen. Kattelen täs ny tällääskö jonaki komiana päivänä sen pötpöttimen talavitiloolle johonku kellarin nurkkahan. Samoolle sijoolle varmahan pitääs laittaa nua mun pihanpualiset ruaan kypsyttimet.
Niiton kolome, ihan eri periaattehella toimivia kaikki. Yks on brutaali hiilikuumennin ja toinen kaasuhehkutin. Ittettetekemäni kuumoottaa kaikellaasilla koippuroolla auton vantehes. Son hand made tuatantua.
Kun ens kevähänä taas maharollisesti rupian pötpöttähän sitä ruohon tuhuajaa, pitääs muistaa heltehelläki, nottei tällää janojuamaansa mihinkää nurmelle. Mullololi ny kesällä pilsneriä tölökki siälä nurmilaattialla ja kävääsin silloon tällöön hörppäämäs janohoni.
Joraannuun sitte prätköttämähän pitkän tovin, ennenku jano taas yllätti. Oli kyllä aika nuliakasta vetää sitää bissee kuantalohonsa. Ensimmääsenä tuli joku helevetin isoo klöntti suuhuni ja pikkuusen sitä liäntäki. Sylykääsin sen klöntin nurmelle ja huamasin sen olevan kymmenen sentin mittaanen tappajaetana.
Pikkuusen raisteli, mitoon suusnani pitäny. Ei se maistunu häjyltä, muttoli jotenki ilikiää, kun tunnin klöntin eläväksi eliöksi.
Kyllähän mun olis pitäny tiätää, notta nua etanat tykkää kaikista mun kasvannaasistani ja oluesta. Ittekki ostin monta koppaa kaliaa nuatten ilikiöötten tuhuamisehen. Ku kupis on pikkuusen kaliaa, etana juaa ittensä hengiltä. Raatojen kerääminen ei oo sitte mun hommaani.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti