perjantai 8. lokakuuta 2010

Ei saanu turpahan

Joku pukupäällinen kaliupää hakkas äsköön oviani. Tottahan meirän kodinvahti moittii tuallaasta elämööntiä. Ovensärkijällä oli joku kansio kynsisnänsä, ku aukaasin oven sille.

Ja katso: Tua maharollisesti jeesuksenkuvakauppias rupes heti potkimahan helläluantoosta kodinvahtia, tyttökoira Titi Uuta. Ja tuallaanen brutaali käytös kyllä siappas mua.

Salamannopiasti mulla alakas kaikellaaset kansaanväliset miälipiresmerkit ja ainakin viirerellä kiälellä ilimaasin suusanallisesti näkemystäni herran viaraalusta. Toivoon lopuuksi, nottet ny sitte enää viittisi tulla tänne millään asioollas.

Jäi jotaki posmottamahan oven taa ja yritti viälä oven raostaki potkia mun koiraani. Anna mun kaikki kestää. Jos oli joku virkaäijjä, kylloli huanosti kouluuntunut. Tairan nykäästä turpahan, jos viälä tuloo kolistelemahan. En kyllä tosiaskaa oo väkivaltaanen, vaikka mua kuinka provosootaas.

Päivät on erillaasia.

2 kommenttia:

Millan kirjoitti...

On se kyllä törkeyden huippu, että tullaan toisten kotiin potkimaan talon asukkaita. Semmoisesta sopisi kyllä jo kuonoon tirvaistakin.

Äijänkäppyrä kirjoitti...

Millan; ev viäläkää käsitä mikä episoori oli. Pikkuusen ku oon saanu parin sekunnin asiasta ilimaa takaasi keukoohini, oov vähä sitä miältä, nottoli koiranavihaaja.

Viha on saattanu tulla ihan luannollisesti. Sitä äijään ov varmahan kakarana purru koira ja sen ytimenjatkoksehen on jääny sellaanen peleko, jota sei pysty millää lailla halittemahan.

Yhyren kerran tuala kunkkupuistos kans joku herrasmiähen oloonen rupes potkimahan sitä samaa koiraa. Koira on tavattoman utelias, mutta minkäänlaista pahantahtoisuutta se ei viestitä eikä ole mitään pahaa koskaan kenellekään tehnyt.

Kyllä Titi Uu viestittää mielellään olevansa koira. Pitää kai opettaa se flegmaattiseksi olioksi.