Joskus viimme vintterillä taloon lämmityslaites meni aplamihin. Vaihroon tuala kellaris muutaman komponentin ja hetken taas hehkuttimet pelas oikee kyllä.
Ei kuitenkaa niin hyvin, nottei olis pitäny trampata kellarin joka välihi säätämäs lämpyä sellaaseksi nottei sisällä pala tai palellu. Sanoon täälä, notta kyllä mä saan vaihretuksi ohojaavan huanestermostaatin ja osaan sen kytkiä liniahan.
Sanoo toinen, notta ku ollahan vuakralla, pitää hommata ammattilaaset pykäämähän asia. Joo ja sitte pyyrettynä tuliki pari haalariäijää. Osas repiä sen termostatin seinästä juurinensa irti, ku olin ensin niille toimitellu, notta mistä kikaa.
Sitte pannuhuanehes kruuvattihin uurellaasia kytkentöjä sähköletkuuhin ja ne ohitti kaikki alakuperääset kytkennät. Tullahan ens viikolla tälläämähän sun kioskihis uus termari. Koko lämmitin meni toimimattomaksi nuaren ens viikolla tulevien rämpläämisistä.
Oon ihan eri alan sähälääjä ku nua haalarimiähet, muttoon saanu sen pannun pelaamahan. Enää puuttuu, notta joku viisas piäni värkki ohojaas sitä lämmitintä eli temostaatti. Ny tramppaan monta kertaa päiväs veivaamas lämpyä tuala alahalla.
Kultani on soittanut moniotteehin niille ens viikolla tuleville haalariäijjillen. Ny syksylläki om menny neliä ensviikkua ja yhtehensä varmahan yli kolomekkymmentä ensviikkua.
Moon lukenu kytkentäkaavion siitä kellarin hehkuttimesta ja tiärän justihin mitä ne pikikourat siälä masenti. Ei tarttisi saara kuu muutama kymppi käyttörahaa jostaki, nii olis lämpöhualet pois. Oon sitä miältänotta, jos äijä osaa kaataa mettän puita ja kiriootta lehtijuttuja se osaa asentaa vaikka minkälaasia termostaattiaki.
Lähären kaupan parkkipaikalle kattelemahan, jos joltaki olis nokkunu pelimerkkiä laattialle. Maharollisilla löyröölläni saattaasin teherä investoontini omana tyänä loppuhun. Tälläänen ollu vetelyys ei passaa seinihinkää.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti