keskiviikko 27. lokakuuta 2010

Ropingilla

Ropingilla hyviä tuloksia. Ny on aijankohtaasia urheeliooren ropinki asiat. On johonaki oikeusastehes suksitteluliiton huijaukset ny menos.

Olin joskus aikanani melekee hyvä yhyres kestävyysurheelujajis. Pikkuusta vaillen kansallista ja samalla kansaanvälistä silloosta kärkiä. Mulle se urheelulajin harrastus oli sellaasta, notta tein täyspäivääsesti töitä. Soli silloon jo harvinaasta, notta pystyy kahta isua asiaa tekemähän yhtaikaa.

Molin johonaki Maalahares kisoos ja taas jäin kakkoseksi tai kolomoseksi. Mulloli hirviä hinku siihen aikahan päriätä ja mulloli erityystaktiikoota korvaamahan vähäästä fyysistä suaritustani. Fatipesun jäläkehen Olympiaurheelia tuli muv viäreheni. Kysyy, notta tiäränkö mä, millä konstilla pääsisin yhyren pykälän etehep päi urallani. Sanoon aavistavani, mitä suksiherra tarkootti. Sanoon heti, nottei mua oikee palio kiinnosta asias, vaikka kunniootinki miästä ja kunniootan viäläki.

Mullon ystävänä monta torellista huippu-urheelijaa. Arkoja asioota ei oo koskaa saatu puhutuksi. Nov vaa tullu esille muiren asiooren yhteyres. Soon varmahan yks syy tiätämättömyytehen, notton mut aina miälletty lehtimiäheksi. Journalistiksi.

2 kommenttia:

vilukissi kirjoitti...

Voi mä oon aivan koukus moottoripyärihin, itte en aja mutta päälle osaan tamuta itteni ja maallisen siron vartaloni ja istua tyrniää. Minen osaa eres peljätä kyyris! Mä muuten tiärän, nottoot ollu urheelija! Mä uskon, nottoot journalisti koko loppuelämäskin, teet havaantoja hiliaasesti joka asiasta! Ja niin sen tulooki olla!


Otan osaa ystäväsi poismenon johdosta. Elämä antoi, elämä otti. Jos ei surua olisi, ei ilo ilolta tuntuisi.

Äijänkäppyrä kirjoitti...

Kiitos villikissi: Vainaja ei oo mullen mitään sukuja eli syntyjä. Tuli vaan vaatimattomana, mutta kaikkia osaavana miähenä hyväksi kaveriksi.