Mulle on annettu ny oikee miähen homma. Mä saan ihan itte kuurnikoora lähiseurun puaria ja kattella lohikalaa. Mä luulen, notta kalaa syärähän ehtoolla brutaalisesti raakana.
Yks paistinkääntäjien ritari toimitteli mulle joskus, ennenku kuali, lohen ostosta palio. Mitä mä tohottaja enää muistan. Norianmereltä tuloo tänne häkis ruakittua kalaa ja ittellisesti elänyttä. Joku merkintä päällyspaffis on elämäntarinasta, mutten muista mikä.
Kala-asiat om mulle täs maas ihan skeidaa. Lohen tunnen tiskillä ja forellin. Oikee häjynmakuusen turskanki erootan, mutta sitte ne kalat, millon silimät samalla pualella kylykiä, en tiärä niistä mitää.
Joo, silli. Son aina niin sualattuna tiskis, notta mua raisteloo jo kattominenki. Sitte on joku kala kuulemma hyvän makuusta, mutten muista ny nimiä. Meinas tulla miälehen, mutta karkas taas.
Kyröönjoeta tuli kakarana pyyrystettyä kaikellaisia kaloja. Tottapa joku ittesuajeluvaisti silloon toimii, ku kaikki saalihit syätettihin kissiille. Voi kissiparaat, minkälaasta saatetta pikkuklopit niillen antoo.
Siihen aikahan Kyröönjoes seilas kaikellaasia tynnyria ja sianraatoja. Soli sellaasta aikaa, notta kaikki kakka oli hävinny ku soli huitaastu johonku. En puhu ny mitää siitä, ku fyrrykyrölääset sikaherrat purotti kirkkosillalta kaikki litkut veren viätäväksi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti