perjantai 29. lokakuuta 2010

Vikaa, vikaa, vikaa...

Mun pääs täytyy olla joku suuri ärsämä, miten itte havaatte. Se klaappi varmahan on sellaanen, jotta siitei itte tiärä mitää. Ympäristö tuntuu tiätävän oikee kiitettävästi. Voi olla niinki, notta ku lumipallo on ruvennu pyärimähän, vähällä älyllä varustetut on lähteny joukkohon tummahan.

Moon oikee oikeurenmukaanen ja luatettava imehinen. Äkkipikaanen oon ollu viälä hilianki, mutta oon sen ominaasuuren ny pesny melekee kokonansa puhtahaksi. Siten sano, notta temperamenttia ei piisaasi, mutton tosi säysiää ny. Ei kuitenkaa mistää asioostaa piittaamatoonta oo eloni nykkää.

Meillon jonku mökkipahaasen myynti ny suvus. Oon yrittäny sisaruksiani kiinni puheliimella, tiaroottaakseni mihinkä lukkuhun haluan omat roposeni kilahuttaa. Viirestä yks sai puhelimensa pari otteesehen auki, mutta ei mun puheluani varten. Kuulin ku siälä näplättihin koko perheen voimin sisareni puhelinta sellaasehen tilahan notten voi siihen soittaa.

Tuallaasesta käyttääntymisestä voi vain sanua, notta hyvää päivää, kirvesvartta. Moon jonkullaanen sukuni pässimpää ollu aina. Ny on osoottaantunu, notta porukat yrittää asianajan opastuksella ohittaa meikälääsen sukupeijaasista. Jotaki on tekeellä, ku on niin mykistyny tilannes.

Muttei mullollu housujakaa, ku mä tänne synnyyn. Äiteeki oli silloon kaupas, ku mun vooro oli tulla tähän maailimahan. Onneksi oli pistäny Akuankkoja pöyrän reunallen, notta sain aikani joinki kulumahan siihen asti, ku äiteeni tuli puussuustensa kans takaasi.

2 kommenttia:

vilukissi kirjoitti...

Varmaan tuntuu, notta oot sukus mustalammas ... tieräkkö, notta niitäki pitää aina olla. Sei kyllä lohruttanu, tua mun lauseheni. Muista aina, notta soot hyvä just sellaasna ku soot.

Äijänkäppyrä kirjoitti...

Vilukissi; niin oonki. Mua lohoruttaa varmahan sun sanas, mä en sanoja palio mistää enää saakkaa. Ny on erikoosia ajatuksia pääs, nei oon kellekkää tuhoosia. Ov vain kallistettava maapallo ylösalaasinsa ja kunnella mitä siältä putooloo.