Syäminen on pikkuusen hiano harrastus, ku vaan vatta kestääs. Eileen mohomellettihin valakoviinis keitettyjä sinisimpukkoota. Kaupas maksoo neliä ekua kaharen kilon tällöös.
Maksoo sitte tiätysti se valakoviiniputelliki toista ekua. Piti pikkuusen lämmähyttääkki tuatosta. Joo sähkökauppias sai varmahan jonkun osan herkusta. Voi taivahan alla, kuinka hyviä ne mosseselit on ranskan perunooren kans. Muutaman ekun lautashinnalla.
Jaa notta ranskalaasten kans. Joo. Ensimmääsen maailimansoran tuiskehis jokku urhiat austraalialaassoturit näki frittiä eka kertaa elääsnänsä. Mistä ne poika raukat tiäsi mihinollahan. Mihinä maas ja mikon valuutta. Ku väki toimitteli franskooksi, oltihin vissihin Ranskas. Ei oltu. Oltihin pelekias, mutta niiren perunooren nimi tuli luulon jäläkehen.
Noukiin frouvan kans kastanjoota. Joskus oon Espanjas ostanu niitä grilliltä. Onneksi on google ja sain hyviä eherootuksia kokkihommihini. Pois tiähönsä hyviä niistä tuli. Peruna on hyvää, mutta kastanja on viälä parempaa. Siinon jotaki... niinku syvyyttä siinä maus. Sei oo mummiälestä mitää sianruakaa.
Ny panit hernehet likuamahan. Voi olla, notta gourmet -safkat pirättää hetkeksi. Tuloo huamenna vissihin Yli-Karhua. Tua ruaan nimi tuloo siitä, ku yks palttoo Jaakkoo viiletti jonaki aamuna pyärällä Vaasahan.
Tuallaanen veivittäminen tiätysti pani hiukoomahan. Jaakkoo sitte tälläs ittensä ravintelin pöytähän, muttei oikee tiänny kuinka siälä ollahan. Pikkuusen räknäs, kuinka muut asikaaset käyttääntyy tarioolijan kans.
Joku tilas viäreeses pöyräs Janssonin kiusausta ja toinen Lindströmin piffiä. Jaakkoo päätteli, notta asikaasen pitää esitellä ittensä tarioolijalle. Ja esitteliki. Sen koommin hernessopan nimi on ollu Ylistaros erilaanen ku vaikka Jaurilla tai Nättypiis.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
7 kommenttia:
Olen jo jonku aikka seuran sun kertomuksias trekoolistas, mut ny melkken jo karetu: sinisimpukoi ja kastanjoi! Kyl kelppa.
Hernesopp o mun lempparin tyämaaruakalas, yritän soppi kaik kokoukse sill torstail ko on hernaripäiv, et kumminki olissin paikal. Taikk meill sanota papusopp, ko tarkoteta hernekeitto.
Miekii ol olnt kuuskymmenluvul Rakuunois sotimas. Harjotusleikeissäki vihollinen tul ain iäst.
Ny melkke taisin eretyä murtehes. Oliko viimene komment raum kiält?
Parasta mitä tiedän, on lukea Vapun tienoilla ilmestyvä Uus Raum rauma kiälell.
En ymmärrä siitä lehdestä yhtään mitään, ellen lue ääneeni. Nortamon viitoittama kieli muuntuu ymmärrettäväksi, kun kuule oman löpinänsä korvassaan.
hehee, ensmäse kerra olen tullu sekotetuks itässi ihmissi:) Raumal puhuta oikke lailist kiält, mun jutu ova murret vaa. Mut likel olla.
Piulle en rohkene kommentoid millä murtehell. Ova kiälet menny niin sekaisin. Minun olisi parasta puhua vain omaa kieltäni. Jos totta puhutaan, se on Etelä-Pohjanmaan murre.
Olen kyllä kielissä tosi tiukkapipoinen. Varsinkin Suomen kielessä. En millään voi ymmärtää, että keskikoulun vitosen kielinerosta on tullut kielenhuoltaja.
Jos Piu vielä uskaltaa kommentoida, olen täällä käsittävänä polvena tai kantapäänä.
Pentti.
Olen samaa mieltä, edes ammatikseen kirjoittavat eivät osaa enää kieltä. Oman ja/tai toisen murteen osaaminen onkin sitten jo eri asia, mutta yrittää pitää. Mulle Etelä-Pohjanmaan murre kuulostaa tutulta, kun olen lapsena liikkunut sukulaisissa Siipyyssä ja Merikarvialla. Yksi pikkuinen täti asui Teuvalla.
Kuten huomaat, uskallusta ei puutu.
Piu: Sideby on tavallaan kielialuettani. Tiedän, että sen kylän itäisellä reunalla puhutaan melkein meikäläistä. In Malax Kolinaback är mellan svenska å finska by. Siellä puhutaan ja kuunnellaan sujuvasti kumpaakin kieltä. Ennen asiaa tietämättömänä sain keskusteluista monet hihitykset itselleni.
Närpiön ja Kolinan ihmiset puhuvat niin hauskasti, että hymyni hyppii hyväntahtoisuuttaan.
Lähetä kommentti