Pimiää

Taivas on sellaases nahkapilives, nottei ikäklasiillakaa näje justihin mitää. Ei tuvas eikä rästäsvuaros.

Vissihin hämärä tettää silimähän jotakin jekkua, kun näyttää jottolisin eilises koslan pesus onnistunu. Ny mun silimis tua auto on saman färinen ku ostettaas. Näin ku klasista klasiilla vahtasin.

Son ollu tua pesu vissihin suuri vahinko. Moon niin hätäänen tavallisesti, notta ku pesty vehejes kuivaa, siinon vaikka minkälaasia raitioomia. Jokku kohorat on ihan hinkkaamattomia ja sitte toisis paikoos on epätoivoosia harian jäläkiä. Osa ravasta on lähteny pois, mutta lopputulos on niin hirviä, notta paskaanen autoki on komiee ku tuallaanen söhöritty.

Mä en ny oo oikee selevillä, nottonko ny syssy vai ei. Moon tähärystäny klasiista pihallen, nottolisko joskus satamati. Ilimoostahan soon kiinni minkälaasta säätä sattuu olemahan.

Kus kuivaas pikkuusen, menisin pruittimahan akkani auton pohojahan ruastehen suajaamisainehia. Mullon ainehet ja vekottimet ja haalarien sisällä piäni lihampala tuata hommaa varte.

Mä uskon, notta moni karehtii mua siitä, notta saan joka päivä syärä oman pihan vattuja ja karhunvattuja. Mansikakki rupes henkihin, mutta ennenku mariat kypsyy, noon ruvennu mätänemähän. Mun yleenen opetus on kaikille vintturooville kasvannaasille se, notta laulatan hetkuusen moottorisahaa. Ylehensä vastahankaasuus on soimennu piänes prätinäs. Mansikoohin vissihin pitääs olla joku pikkuunen leikkuukones..