Sain justihin kiriatun kiriehen jonkun asteesesta oikeusistuumesta. Mennä viikolla on kuulemma joku intialaanen mun ikäänen äijä leikkiny mua yliopistollises sairaalas. Oli kuulemma ollu potilahalla mun henkilökorttiniki.
Multei ny tällä kertaa oo hukas minkäällaasia virallisia henkilöyttäni toristavia paperia eikä muavinpaloja. Multei oo koskaa mitää läpyskää lopullisesti karonnukkaa. Kotona ov voinu joskus joku paffi olla hetken karoksis. Tarkastin tiätysti heti joka looran ja kukkaron, notta kaikki on talles. Ensin tiätysti tuli miälehen, notton ollu käymäs tänne pyytämättömiä viarahia.
Eiku kaikki on talles. Ny sitte vissihin mun korttini on pantu kiinni ja mun pitää trampata johonaki kuultavana ja tekemäs selekua jostaki, josten tiärä muuta ku tullehen paperin jäläkehen. On tuas paperis valtakirian pohojaki, jotta joku muukin vois asioora.
Kiries on tiätysti sellaastaki kapulakiältä, notta ymmärtääsinköhän tuata kokonansa, vaikkois kiriootettu vastaavalla kapuloonnilla suameksi. Luulen kumminki käsittäneheni pääasian, jos en, sitte en koskaan enää yritäkkää tavata mitää paperia.
Orotan täs jantus jaloos pikkuusen parempaa oikolukijaa kotia, notta sais oikian tolokun asiasta. Apteekkarilla ollahan vuakralla, notta sehän tiätysti sais kiriehestä hyvän seloon.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Herranpiaksut sentähäre. Mitähän poltergeisteja teillä siälä riahuu, kun yhtä mittaa sattuu ja tapahtuu. Toivottavasti tuakin sotku ny seleviää parahin päin iliman isua vääntöä ja vaivaa.
Olikos äijä sinua leikkiessään leikkiny lääkäriä vai potilasta? Onko sulla nyt potilaskortissa väärät verenpaineet ja kolesteroolit? Jonku intialaisen...
Lähetä kommentti