Voisin jättää sillensä. Mun tapani viästittää on suara ja rahellisesti tarkootushakuunen. Jos mä näpyttelen jollekki jotaki pääni tuatoksia, non kans sellaasia mitoon tarkoottanu. Mä en oo pikkuustakaa pikkukiälinen mihinää asioos.
Vanhatpiiat on. Yks kiälenkääntäjä suuttuu muhun täyrellisesti, ku kiriootin asiaa sille. Tiarustin vaan ihan oikiaa asiaa. Kiälenkääntäjä ei oo muutosta Itikas töis. Nottei mitää lehemän kiäliä kääntele.
Vanhanpiian homma ei varmahan oo vika, mutta kaihia vaiva luulisin. Minen ny torestakaa tiärä, notta minkä tähären yksinääset leirit on tullu hirviän krätyysiksi. Mullon omas suvusnanikin ihan piisalle kräkkyäjiä.
Ei vissihin oo oma valinta siviilisääty kaikillen. Vaikkei olisikkaa, minen ymmärrä, notta omaa mokaansa pitää häjyyllä toisillen. Jos on vanhanpiian elämä liika klumppuusta tai siloosta, miksei tunnesta voisi sanua reiruhun, eikä mutkan kautta.
Molisin valamihina krökkyämähän vanahojen piikojen sialunmaailimaa ihan iliman hintalappoja. Pitääs olla niilläki oikeus, jokkon oikeuren itteltänsä vohkinu.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Onko leidit vanhapiikuuttaan tullu krätyysiks vai onko ne sentähen jääny vanhoiksipiioiksi?
"Jääny"! Miten mieki naisena aattelen noin asenteellisesti!? Hyi mua. Mutta tunnen erittäin krantun naisihmisen, joka on vanhapiika, koska ei ole kelpuuttanut ketään. Krätyynen on sekin, että voi olla niinkin, että sen kelpuuttamat ei ole sitä huolineet.
Sanna, nyt on niin, notta veit jalaat suustani.
Mä en eres mainaase enää koskaa mistää krätyysistä yksillööstä, vaikka nykki orotan yhtä sellaasta kotia.
Minen oo vanahapoika vaikkoonki vanaha. Mullei oo mitää oikeutta krätyyllä, eikä pitääsi olla muillakaan.
Ymmärrän kyllä, jos on kiirus, sylyki tuaa suuhun mitä sattuu.
Lähetä kommentti