Patsas kuvaaloo jotaki yhteeskunnallisesti tärkiää pakkoliikestä. Kuva vaan on niin julumetun huano, nottei kukaa varmahan havaatte tyäkintahia pattahani hoikkavartisis käsis. Yritin ottaa kuvaa kaharellaki eri kameralla, mutta mun kameranjalaka oli ens käytös niin notkia, jotta piti sitte käsivaralta prätkiä pimiän päihin.
Lumiäijällä on oikiaoppisesti porkkananenä. Mulla ittelläni on perunananenä. Silimät ja paltoon knapit löyrin kellarista. Vaimoonen on keränny joskus viipullojen korkkia ja noli tarkootuksehen oikee passelia.Mul leikkimiäli vaan jatkuu ja pyhkääsin sitte pari valolaitestaki. Akan miälestä mun arkkitehtuurini ei ollu oikee onnistunu. Pallokasat oli aivan kaalattoman suuria ja pikkuusen vinturaasiaki.
Mä siinä rakennusvaihehes jo epäälin, notton lyhyryn teon taito joinki unehtunu. Ensimmäänen, jokon kuvas likempänä, meni teknillisesti hyvin eikollu tuskanuitua. Taimmaanen leves multa yksin kimmin ainaki viistoista kertaa, ennenku soli joinki kohomollansa.
Jos nua sattuus pysymähän kasas jouluhun asti, viarahilla ainaki olis hauskaa lapsen leikiistä.
5 kommenttia:
Olipas hyvät kintahat ukollas! Näin sitte heti, ku mainittit asiasta. Lumilyhty alootetahan alhaalta (olipas viisas lause) tehren rinki ja rinkiä pienennetähän joka kierroksella pikkuusen...silleen siitä saa koos pysyvän. Toki ringistä säkin varmahan oot aloottanu, parhaiten se pysyys pystys, ku olis heti suajan jäläkihin pakkaanen. Et sä oo kankia, ku nuan kauvan jaksoot maas möyrästää!
On muuten hienot lyhdyt! Nuotioko niissä on sisällä, kun noin loistavat? Mun lyhdynteko on lähinnä sitä leviämistä, ja jos tukkii lunta tiivisteeksi, ettei leviä, niin sitten ei valo näy läpi. Puolta pienemmiksi ainakin jäävät... tosin nyt on ollu tyytyminen ämpärissä tehtyihin jäälyhtyihin, kun suojakeliä ei oo ollu. Tällä hetkellä ulkona on kokeilu, miltä näyttää homehtumaan päässeellä viinimarjamehulla värjätty jää :)
Jokku vihiriät kinthat ukola näkkyy olevan, vaikka ensin katoin, että sillei oo käsiä ollenkhan...
Komeita ovat ja ihmeen paljon teiltä sitä rakennusainetta sieltä tänä vuonna löytyy :)
Onpa ystävällisen näköinen ukko sun trekoolissas. Ja komian kokoset lyhryt. Tossa usseemmin kootussa on jo risaini kohrallansa :) Huamaa, että harjotus tekee mestarin.
Jouiluista oloa ja iloa ja sielujen rauhaa!
toivottaa Vilukissi pesueineen
Lähetä kommentti