Norkooltihin taas merenaluuses maas. Kylä oli toistakymmentä meeteriä alempana, ku viäres heiluva meri. Soon jotaki epäuskoosta.
Oli siihen keinomaailimahan tällätty palio viihtyvyyttä ihimisille. Oli komeeta klasikuppiloota ja kakaraan leikkipuistoja ja hianoja penkkiä väsynehen taaplaajan iloksi.
Aavistuksen verran jäi epäselekua, notta minkä tähären on pitäny nuan lujan näköönen seinä tällätä kaharen istuttavan penkin pualivälihin. Voihan tätä aprikoora; uusien parien ei oo soveliasta olla liian likiitte toisiansa. Voi olla, notta jos jo olemas olevas elämäs on krätyystä touhua, niin kyllä tullaanen seinä nyrkit pitää.
Ei oo erkonoomisen näköönen jakkara, mutta tuaa hyvää miältä. Täs olis kiva höväätä pikkuväelle ittetehtyjä satuja. Voisnapata repusta limpparinki (ei kokis) ja kuunnella lintujen liverryksiä. On kevät ny.
Mummiälestä tällääset penkit on tarkootettu perhettänsä ohojaaville naispualohoosille pahanpitäjille. "Mihinä me ny syärähän, ku täälon näin huanot penkit ja pöyrät."
Komia jakkara. Seliäntakana virtaa kylymä vesi. Kesällä hiano, mutta muulloon peräpukamat rupiaa valittamahan kylymää pellilavittaa.
Tosi hianua tuatuantua. On pikkuusen reikäänen, mutta sehän vilivoottaa, jos kelit on sellaaset, notta vilivootusta tarttoo. Miäspualisen kantsii kattua, notton tullu tällätyksi housut kintuusta ylähäp päin. Sev verran suuria reikiä istuumes, notta voi teherä kipiää, jos huanosti sattuu.
Mä luulen, notta tällä penkillä ratkootahan jonkullaasia henkilökohtaasia asioota. Mulle ei oo viälä seliinny, notta minkälaasia. Voi olla ollu jollakin härtlaakia tai jotaki sellaasta. Nua punaasethan on syrämmen sympoolia.
Täs istutahan vinosti seliätysten. Kylymä kivi pirättää turhanpäivääsen lähentelyn, mutta pusua ylettyy yläreunalla ryystämähän.
Hautakivis minen ainakaan istu. Jos on joku muu istunu, imes on.
maanantai 14. maaliskuuta 2011
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
No jo o sun kameras etee komeit penkkei sattunnu ja iha oikeesee aikaaki oot älynny sit kameran nappiiki painaan.
Kyl sun ny passaa...!
Seisoi kerran Hollanin maas töyräällä ja meri vello het jalakojen juures ja parkkipaikka oli pari meeteria alempana...sanoon rauhallisesti, notta tähän hotellihin minen jää. Moon nähny kuinka sielä maas vuonna viis pajumatoolla ja kivenmurikoolla ja savella työnnettihin merta taaksepäin ja tehtihin maata...sano mun sanonehen, notta viälä kerraasti se maa antaa maata merelle takaasin...
Vilu: Kunnolla Hollannis pärskähti viiskytluvulla. Silloon vainajia tuli palio enee ku jaappanin tsunamis. Hallitus määräs tälläämähän uskomattoman kallihit patorakennelmat. Muutama vuasi sitte taas lainehtii, muttei ottanu hengen päälle silloon.
Oltihin yhyren mun flikan rattastuskaverin kotona Almeres, lähellä Amsterdamia. Kysääsin isännältä, notta mihinä verenpinta olis, jos tämä olis viälä meri. Viisas kurkihirttä kakskerroksises taloosnansa.
Parta; komiemman pualohoonen ihiminen ny näpsähyttelöö kuvia. Moov vaan assistenntina.
Lähetä kommentti