Akka hiihtää ny suames mulle viitoottamattomia latuja pitkin. Sairas äitee piti olla matkan syy, mutta mun terves likkakin kelepaa kaveriksi ja sen kakarat. Ja kaikki, kun saa olla karoksis.
Akkoja on aina ollu huano käsittää ja niiren touhuja. Minen ymmärrä, jos kusikohta on erilaanen, minkä tähären miälikin pitää muuttaa vastahankaaseksi harrastuksena tai vikana.
Kovin ymmärrän, notta kansaanväliset ystävyys- ja avunatosuhtehet pönkittää turvatoonta piäntä elämää. Siten käsitä, nottolis oikiasti kellää turvatoonta äijänkäppyrän viäres. Voisin sanua, notta turvallista on. On niin isoot nyrkikki, notton tosi joutuusta rukooleminenki.
Orotan sitä akkaa tänne. Jonsei tuu, mullon isoja asioota selevitettävänä pualikiälisenä.
maanantai 21. maaliskuuta 2011
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Usko minua; ei kaikki ole yhtä vaikeita. Mutta miehet! Ne tekkee justhin päivvaston ku on sanottu :)
Ja kyllä sie pärjäät puolikielisenäkin varmasti - jos on monta puolikasta kieltä ja yks kokonainen, niin siitä tulee jo paljon.
Laitetahan nä piänemmäkki käret ristihin ja rukoollahan, notta se tuloo.
Mä pääsin karkaan koirankaa maalle, hianosti oikee taksil tultii.
Emmä muute, mut ku sain sossust ne taksilaput ni tartteeha niit käyttää. Loppuviikko aateltii akkoi pakoilla, saas nähä kui meijjä käy.
Akoist oon suhtkoht samaa mielt, ei niitte aivotuksii ain ymmärrä.
Lähetä kommentti