lauantai 6. marraskuuta 2010

Terroristi hautajaasis

Aamupäivän hautajaasis kirkkokansan huamio kiinnittyy enemmän toisahallen ku papin puheesehen. Vainajan paskakiälinen sukulaasnulikka sai terrosisoora kirkos miälin määrin. Siunaustilaasures se kuluki ympäri kirkkua jonku terävän parinkymmenen sentin mittaasen kukkakepin kans ja sohii sen terävällä päällä penkiis istuviä.

Jonkullaanen luannon oikku taisi olla. Parihin otteesehen se tuli munki kukkalaitesta nuuhkimahan. Lykkäs oikee räkääsen nenänänsä ruusunnupun sisälle ja imaasi hajuja niskaansa kohoren. Pian se taas juaksoo keskikäytävää pitkin ja prätyyttää sitä keppiänsä penkkirivien selekänojihin.

Hetken villi ja vaapaa kattoo pappia kohoren ja kysääsöö. Mitä tä tanoot? Taas se juksenteloo kepakkonsa kans. Sitte se menöö taas kysymähän siunautilaisuutta hoitavalta papilta: Onko mun paappa tuat loolat? Papilla oli muita hommia, eikä se keriinny valaasta nulikkaa.
mattoman tai kipiän kakaran aika kuluu,ku pärvötti rullalle kelattuja arkun kantohinoja suaraksi siihen kirkon laattialle. Pappi tuloo hiakkanapon kans siihen arkulle häirittemähän mäläkin askarehia. Pappi nakkaa hiataa siihen arkun päälle ja toimitteloo, notta maastoot tullu ja...

Poika ihimettelöö siinä viäres pää kallellellansa ja kysyy sitte papilta kirkkahin silimin. Mun paappako on tullu maatta? Pappi ei keriinny vastata tuahonkaa mitää. Poka lähtöö taas juaksemahan käytäviä pitkin sen keppinsä kans sitä vanahempiensa sivuutte. Nei kunahtanu poijan hommihin.

Hauralta tultihin siihen samahan tilahan, piäni kirkko ku on. Poika jatkoo samaa terrorisoontia. Isä käski välillä tulemana sylyhynsä. Ev varmahan tuu, poika kiliuu. Sitte häirikkö kekkas notta alttarin viäres olovan pöyrän alla on jotaki johtoja. Siälä pöyrän alla sitte aika rupes kulumahanki. Ku vanhemmat ei viäläkää teheny yhtää mitää terrosoonnin lopettamiseksi. pappi itte konttii sinne pöyrän ala maanittelemahan, notta jos ne johorot ny jättääsit rauhaha.

Samalla lailla se pikkuhulttio flänkytti sille papillekki ku vanahemmillensakki. Sai siinä pappi kuulla sanan taatana. Pappi otti luriuksen siältä sylyhynsä ja riiviö potkii ja kiliuu niinku sikaa olis tapettu. Tuloo varmahan isoompana hiano kansalaanen. Olis heleppo arvata, notta asuu jonkullaases laitokses iän pikkuusen karttues.

3 kommenttia:

Vilukissi kirjoitti...

Mä jouduin aikoinaan lähtemään kirkosta pois nuorimman tyttäreni kanssa (1,2v.) kun se sai päähänsä, että sekin haluaa olla paapan arkun kanssa alttarilla. Toki tyttö oli niin pieni, ettei puheet vielä tehonneet. Ei varmaan ollu mitenkään "hyvät" hautajaiset. Jos lapsi osaa puhua jo noinkin hyvin, niin ikääkin täytyy olla jo jokunen vuosi, niin silloin kyllä jonkinlainen tapakasvatuksen tuoloskin olisi ollut jo voimassa, ainakin itse ajattelen näin, 2 lapsen äitinä.

Piditkö puheen?

Äijänkäppyrä kirjoitti...

Vilukissi; niinku kiriootin, en oo varma onko tuas ny joku ADHD vai ihan selekiä kasvatuksen puutes. Tiärän, nottoli sellaasen paruusen kakara, notta tuata kakaraa on orotettu jantus jaloon ja kauan. Voi olla notta son sellaanen aarres, notta siiton tullu vanhempiensa hallittija.

Tiätysti puhuun.

Anonyymi kirjoitti...

Mulla ittelläni on vähän samanlainen kokemus ollessani noin 10v.Olin äitini kans kirkossa.Siellä juoksi kans paikallisen postinhoitajan poika (ikä ehkä 3v) pitkin kirkon käytäviä, meni alttarille asti papin kans.Touhus siellä aikansa omiaan ja tuli pois.Vanhemmat eivät tehneet asialle mitään.Sitä tenavaa oli kans odotettu pitkälti toistakymmentä vuotta ja kun sen lopulta sai, niin eihän siltä voinut mitään kieltää.Tämä tapahtui 50-luvulla jolloin lapsenkasvatus oli vähän erilaista kuin nykyään.Jos meikä olis käyttäytynyt samoin, niin piiskaa olis ollut tiedossa kotiin tultua.

MUR-MUR