Pirätöksis

Meinaa toimittelemisen aihet olla viäläki pirätyksis. Krekoolimaas on aina aihesta, vaikkei kirootusta tulisi ku sana päiväs.

Mä en lakkaa imehtelemästä mun vattupuskiani. Joka ikinen päivä saan pikkuusen korttelillisen akalleni ihimissuhtehen lämmittelemisehen marioja. Silloon tällöön pääsöö karhunvatukkaki kypsäksi. Toukokuusta pityään oon ollu omis marioos. Tairan olla hyvä maajussi. Viimme vuanna hakaasin viimmeeset mariat neliäs pukkikuuta.

Ny siälä nökötteli pari kypsää mansikkaaki. Pitää pian lähtiä pelastamahan ne. Meirän pihaväkehen kuuluvat keltanoukkaaset mustat linnut tuntuu tykkäävän mansuusta. Ei se mitää, syäköhön vaa. Muutoostakin oon lintujen kans väliis. Niinku ainaki toinen rakiistanikin. Son oikee illosta kattua, ku lintu saa kyyttiä. Jotenki son epäreilu, ku lähtöö lehtohon pikkuusta ennen ku olis pääsny hampahien välihin.

Tairan teherä sille linnulle jonkullaasen talavikopuusen. Siinen hommahan en oo yhtä hyvä ku vilijelystouhuus. Koirille oli ainaki kolome vuatta koppi tarilla. Toinen tais siälä kerraasti käväästäki, enneku koppi siirrettihin jäteskulietuksehen.

Mullov viälä krekoolis kolomellaasta kaaliaki ja puriua oikee kyllä. Sev verran on tilliäki, notta graavi lohi maistuu varmahan hyvältä. Nuasta salaatiista en ymmärrä mitää. Ainaki kolmia sorttia on sitäki ja vaimoosella monellaasta yrttiä. Mun tuloo sanua ku Häjyt elokuvan paappa, jota näytteli Kalevi Haapoja. "Kyllon maailima menny mallihinsa, ku nuaret likat juaa viinaa ja raavahat miähet syää salaattia."

Eka kertaa oli viinirypälehiäki, mutten saanu niistä makuhavaantua. Oli menny jotensakki makoosempihin suihin. Pian pitää tällätä maahan ensimmääset valakosipulit ja talaven kestävät tavallisen olooset löökit. Mua jotenki riamastuttaa, ku puutarhasta saa hakia joka päivä jonkullaasta nassuteltavaa.