Elämä on ku silikkia vaan. Ei täs ny muuton paliua muresmiältä olisikkaa, jos onnistuus kenkien reimittäminen housujen knapittaminen huusireisun jäkähen. Ei taharo tulla kummastakaa hommasta yhtää mitää.
Pitää ruveta pitämän joka päivä kummisaappahia ja verryttelyhousuja tai overhaaleria, niin ei tarttisi solomia ei knapittaa.
Oon vasaroonu ja lykkiny sormeni ovev välihin niin monta kertaa, notta käteni on ku knippu ky... eiku nakkia. Yritin tällätä äsköön pyykkiä narulle ja lopuuksi tälläsinki, mutta vaikiaa oli. Sormenpääni paleltuu jääpuikooksi, vaikka pihalla oli sentähären 3,9 astetta lämpöösen pualella.
Kakarana mulla vasta suuri mures oli toistaitoosuurestani. Mum piti aina pyytää äiteeni leikkoomahan saksilla mun oikianpualohooset kynnet. Vasimen kären kynnet sain sillä toimivalla kärellä silapastettua, muttei tullu mitää toisim päin. Mun suuri mures oliki, jos äiteeni kualoo pianki, niin kuinka pitkät kynnet mullonkaa pian syäntikäres.
Äitee oj jo yhyreksänkymmentä, notton hyvin menny. On kyllä sitten mun kakara-aikojen keksitty kaikellaasia leikkuriaki. Olis nykyysin jotensakki nolua lähtiä leikkoottaman äiteellänsä Suamehen kynsiänsä.
Oli mulla kakarana muutaki muresta ku kynnet. Mulloli pässinpökkimis niin vetelä kumminauha, notta mun piti pitää niitä pöksyjä paukalokoukuulla ylähällä. Muutoon nolis puronnu laattialle. Niin palio niitä villahousuja pirin ylähällä, notta peukalot jäi pysyvästi koukkuhun.
Karikoskinen sanoo, notta ei nua oikia ku puukoolla. Mä silloon jo päässilimääsenä kakara vänkäämähän, nottei mun peukaloota nilipasteta millää kauhavalaasella. Koulus ku moon touhunnu aina jotaki muuta ku koululaaset, sain joskus tunnilla päähäni kokeella oikeeko kumpikaa peukku.
Tälläsin vasimen pualohoosen koukun pulupeetin kannelle ja mojahutin siihen peukalon kulumahan oikee kunnolla. Oikes, mutta otti niin kipiää, jotta huuto tuli. Oli kova homma saara se takaasi vintturahan ja kipu pois. Siinä ku Laimi koitti opettaa meitä, mä askaroottin peukalootteni kans kuukausitolokulla. Sain lopuuksi molemmat ihan hyvähän kuntohon, ku tääkääsin niitä voorootelle suarahan ja takaasi vintturahan.
Notta olis mullollu lahajoja jonkullaaseksi luu- ja jänneslääkäriksiki. Ei vaan koskaa tullu parahoollensa tuallaastakaa ajatella.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
No voi sua, sanon mä. Sullon vintturaaset peukut ja mulla vino vasen jalaka, sei oijennu vaikka katkes pari vuatta sitten. Son katkennu kakaranikin jo. Palio vikoja saamma kantaa, jos oikeen alakaa kiättimähän. Mulloli pässinpökkimäsukat...jestas ku ne kutitti. Mutta eihän siinä muu auttanu ku niitä pitää, vaihtoehrot oli vähis. Silloon mistään allerkioosta tai herkkähipiäisyyrestä mitään tiätty. Soli kaikki vaan laiskuutta.
Vilukissi, et lukenu kunnolla, ne peukut on suaras ny.
Lähetä kommentti